Elaheh Mohammadi (pers. ‏الهه محمدی‎, Elāhe Mohammadi; s. 9. toukokuuta 1987[1]) on iranilainen toimittaja, joka on vuodesta 2022 työskennellyt uudistusmieliselle Ham-Mihan-lehdelle. Hän on kirjoittanut poliittisista ja yhteiskunnallisista asioista ja raportoi ainoana toimittajana siveyspoliisin hallussa kuolleen Mahsa Aminin hautajaisista. Mohammadi pidätettiin pian tämän jälkeen ja tuomittiin vuonna 2023 vankeuteen 12 vuodeksi. Mohammadi ja Niloofar Hamedi ovat saaneet yhdessä muun muassa Vapauden kultaisen kynän (2023) ja maailman lehdistövapauden palkinnon.

Elaheh Mohammadi
Henkilötiedot
Syntynyt9. toukokuuta 1987 (ikä 36)
Ammatti toimittaja
Muut tiedot
Tunnustukset Vapauden kultainen kynä (2023)
Guillermo Canon maailman lehdistövapauden palkinto (2023)

Opiskelu ja ura muokkaa

Elaheh Mohammadi suoritti 2009 alemman korkeakoulututkinnon Al-Zahra-yliopistosta persian kielestä ja kirjallisuudesta sekä 2011 maisterintutkinnon Kermanin Shahid Bahonar -yliopistosta, missä hänen pääaineensa oli naistutkimus.[2]

Mohammadi on ollut kiinnostunut kirjoittamisesta jo pienestä pitäen, ja hänellä on kaksoissiskonsa Elnazin kanssa ollut yhteinen innostus kirjallisuutta kohtaan. Valmistumisensa jälkeen Elaheh kirjoitti politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista useisiin sanomalehtiin.[2] Hänelle langetettiin vuonna 2020 vuoden kirjoituskielto juttujensa takia.[3] Mohammadit ovat työskennelleet vuodesta 2022 uudistusmielisessä Ham-Mihan-lehdessä.[2]

Elaheh Mohammadi oli ainoa toimittaja, joka oli seuraamassa Mahsa Aminin hautajaisia. Amini kuoli 16. syyskuuta 2022, kun siveyspoliisi oli pidättänyt hänet väkivaltaisesti sopimattoman pukeutumisen takia. Mohammadi kirjoitti Saqqezissa pidetyistä hautajaisista Ham-Mihaniin otsikolla ”Surun maa”.[2]

Mohammadi kutsuttiin 29. syyskuuta 2022 jutun takia kuulusteluihin, mutta turvallisuusjoukot pidättivät hänet jo matkalla niihin.[2] Hänet tuomittiin lokakuussa 2023 vihamielisen valtion kanssa vehkeilystä sekä kansallisen turvallisuuden vastaisista toimista 12 vuoden vankeuteen. Aminin kuolemasta raportoinut Niloofar Hamedi sai samaan aikaan 13 vuoden tuomion.[4] Heidät vapautettiin Evinin vankilasta tammikuussa 2024 väliaikaisesti takuita vastaan, kun he olivat valittaneet tuomiostaan. Heidät kuitenkin pidätettiin vain muutamaa päivää myöhemmin, kun he olivat juhlineet vapautumistaan ilman hijabia.[5][6]

Tunnustukset muokkaa

Mohammadi ja Niloofar Hamedi ovat saaneet kansainvälistä tunnustusta rohkeasta journalistisesta työstään. He saivat 2023 sekä Vapauden kultaisen kynän että Guillermo Canon maailman lehdistövapauden palkinnon, jonka saajissa oli myös toimittaja Narges Mohammadi.[7][8] Elaheh Mohammadi ja Niloofar Hamedi valittiin 2023 myös Time-lehden sadan vaikutusvaltaisimman henkilön listalle.[9]

Lähteet muokkaa

  1. Elaheh Mohammadi Internationale Gesellschaft für Menschenrechte. Viitattu 7.4.2024. (saksaksi)
  2. a b c d e Iran: journalist Elaheh Mohammadi held for past 11 months for giving a voice to women 6.9.2023. Reporters Without Borders. Viitattu 7.4.2024. (englanniksi)
  3. Three imprisoned Iranian women journalists awarded 2023 UNESCO/Guillermo Cano World Press Freedom Prize 4.5.2023. UNESCO. Viitattu 7.4.2024. (englanniksi)
  4. Iranian journalists Niloofar Hamedi and Elahe Mohammadi sentenced 22.10.2023. Committee to Protect Journalists. Viitattu 6.4.2024. (englanniksi)
  5. Niloofar Hamedi United States Commission on International Religious Freedom. Viitattu 7.4.2024. (englanniksi)
  6. Iranian journalists celebrating release from jail charged for not wearing hijab The Guardian. 15.1.2024. Guardian News & Media Limited. Viitattu 7.4.2024. (englanniksi)
  7. Golden Pen of Freedom Awarded to Journalists Elahe Mohammadi and Niloofar Hamedi, Jailed in Iran 28.6.2023. WAN-IFRA. Viitattu 7.4.2024. (englanniksi)
  8. Three imprisoned Iranian women journalists awarded 2023 UNESCO/Guillermo Cano World Press Freedom Prize 4.5.2023. UNESCO. Viitattu 6.4.2024. (englanniksi)
  9. Jason Rezaian: Niloofar Hamedi and Elaheh Mohammadi Time. 13.4.2024. Time USA, LLC. Viitattu 7.4.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa