Nikolai von Knorring

Nikolai von Knorring (21. joulukuuta 182729. heinäkuuta 1895 Pietari) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraalimajuri.[1]

Von Knorringin isä oli majuri Gustaf Adolf von Knorring ja ensimmäinen puoliso vuodesta 1848 Iranda Platonovna Mallejeva (k. 1871), toinen Maria Semenovna Gvosdova (k. 1881) ja kolmas vuodesta 1882 Glafira Paulovna Kovaleva. Kenraalimajuri Fredrik von Knorring oli hänen veljensä. Nikolai von Knorring valmistui Moskovan kadettikoulusta ja määrättiin vänrikkinä Vjatkan linnoituspataljoonaan Itä-Venäjälle 1847. Hänet komennettiin 1849 Nižni Novgorodiin jalkaväkirykmentin reservipataljoonaan, josta hän kuitenkin palasi Vjatkan linnoituspataljoonaan seuraavan vuoden alussa. Hänet ylennettiin aliluutnantiksi 1851 ja määrättiin Bugulman invalidikomennuskunnan päälliköksi 1852. Luutnantiksi 1854 ylennettynä von Knorring määrättiin 1855 ensin adjutantiksi 11. linjapataljoonaan Orenburgiin 1855 ja sitten pataljoonan rahastonhoitajaksi. Hänet ylennettiin alikapteeniksi 1859 ja kapteeniksi 1864, jolloin hänestä tuli Samaran kuvernementin sotilaskäskynhaltijan kanslian päällikkö. Vuonna 1867 hänet nimitettiin 9. Orenburgin linjapataljoonan komentajaksi, mutta määrättiin samana vuonna majuriksi ylennettynä Kiovan sotasairaalan tarkastajaksi. Everstiluutnantiksi von Knorring ylennettiin 1872. Vuonna 1874 hänet määrättiin Ukrainaan Nežinin alueen sotilaskäskynhaltijaksi ja 1879 sotasairaaloiden pääkomitean esittelijän vanhemmaksi adjutantiksi. Everstin arvon von Knorring sai samana vuonna. Hänet nimitettiin 1887 sotasairaaloiden pääkomitean sihteeriksi ja ylennettiin kenraalimajuriksi 1892. Eron sotapalveluksesta hän sai maaliskuussa 1895.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b Nikolai von Knorring Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.(Viitattu 22.2.2020)