Nikolai Patolitšev

Nikolai Semjonovitš Patolitšev (ven. Николай Семёнович Патоличев; 23. syyskuuta 1908 Zolino, Vladimirin kuvernementti1. joulukuuta 1989 Moskova) oli neuvostoliittolainen poliitikko, joka toimi Neuvostoliiton ulkomaankauppaministerinä vuosina 1958–1985.[1]

Nikolai Patolitšev
Николай Семёнович Патоличев
Nikolai Patolitšev vuonna 1972.
Nikolai Patolitšev vuonna 1972.
Neuvostoliiton ulkomaankauppaministeri
Edeltäjä Ivan Kabanov
Seuraaja Boris Aristov
Valko-Venäjän kommunistipuolueen 1. sihteeri
Edeltäjä Nikolai Gusarov
Seuraaja Kirill Mazurov
Henkilötiedot
Syntynyt23. syyskuuta 1908
Venäjä Zolino, Vladimirin kuvernementti
Kuollut1. joulukuuta 1989 (81 vuotta)
Neuvostoliitto Moskova, Neuvostoliitto
Tiedot
Puolue NKP
Sotilaspalvelus
Sotilasarvo -

Patolitšev liittyi Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen vuonna 1928 ja hänet valittiin vuonna 1941 keskuskomitean jäseneksi. Toisen maailmansodan aikana hän toimi puolueen paikallisena sihteerinä Jaroslavlissa ja vuodesta 1941 Tšeljabinskissa. Hän oli vuosina 1946–1947 keskuskomitean sihteeri. Vuosina 1950–1956 Patolitšev oli Valko-Venäjän kommunistisen puolueen keskuskomitean pääsihteeri eli Valko-Venäjän neuvostotasavallan paikallinen puoluejohtaja. Vuosina 1952–1953 hän oli myös keskuskomitean presidiumin ehdokasjäsen. Vuosina 1956–1958 Patolitšev toimi Neuvostoliiton apulaisulkoministerinä, minkä jälkeen hänet nimitettiin ulkomaankauppaministeriksi. Tätä tehtävää Patolitšev hoiti, kunnes siirtyi vuonna 1985 eläkkeelle. Seuraavana vuonna hänet pudotettiin myös keskuskomiteasta. Hänelle myönnettiin Sosialistisen työn sankarin kunniamerkki kahdesti vuosina 1975 ja 1978.[1]

Patolitšev toimi Suomen ja Neuvostoliiton hallitusten välisen talouskomission eli niin sanotun idänkaupan komission Neuvostoliiton delegaation puheenjohtajana sen perustamisesta eli vuodesta 1967 alkaen.[2] Patolitšev vieraili useasti Suomessa ja tuli Suomen johdolle tutuksi pitkän ministerikautensa aikana. Hänen on sanottu olleen presidentti Urho Kekkosen saunavieraana Tamminiemessä useammin kuin kenenkään toisen neuvostojohtajan[3]. Patolitševille myönnettiin Suomen Leijonan ritarikunnan suurristi hänen 70-vuotispäivänään.[4]

Suomennettuja teoksiaMuokkaa

  • Neuvostoliiton ulkomaankauppa. Taskutieto 112. WSOY 1973 (alkuteos Vnešnjaja torgovlja SSSR)
  • Kypsyyskoe: muistelmat. Otava 1978 (alkuteos Ispytanije na zrelost, 1977).

LähteetMuokkaa

  1. a b Патоличев Николай Семенович (venäjäksi) Hrono.ru. Viitattu 8.4.2016.
  2. Erkki Aho: Konsensuskomissio Suomen historia -blogi 2.3.2010. Viitattu 8.4.2016.
  3. Kari Naskinen: Kekkonen - isäntä talossa, välillä naapurinkin Mustaa valkoisella -blogi 10.11.2011. Viitattu 8.4.2016.
  4. Nikolai ja jäyhät Suomen herrat - "Minä halaan teitä kaikkia". Suomen Kuvalehti, 29.9.1978, s. 56-59. Suomen Kuvalehti - digiversio (vain tilaajille) Viitattu 26.12.2020.

Aiheesta muuallaMuokkaa