Nikolai Dikov
Nikolai Nikolajevitš Dikov (ven. Николай Николаевич Диков, 17. maaliskuuta 1925 Sumy, Ukraina – 1996) oli venäläinen arkeologi, joka tutki erityisesti Venäjän Kaukoitää. Hän johti 1960–1995 Venäjän tiedeakatemian Magadanin historian, arkeologian ja etnografian tutkimusosastoa.[1]
Nuoruus ja opiskelu muokkaa
Dikov syntyi 1925 papin perheeseen Ukrainassa. Hänen vanhempansa kuolivat 1930-luvun nälänhädän aikana, ja hänen tätinsä kasvatti hänet Leningradissa. Toisen maailmansodan aikana vuonna 1942 Dikov evakuoitiin Leningradista Novosibirskin alueelle.[2]
Dikov aloitti sotilaspalveluksensa jälkeen opiskelut Moskovan valtionyliopistossa, mutta hän siirtyi sieltä Leningradin valtionyliopistoon, jossa hän erikoistui arkeologiaan.[2] Dikov valmistui Leningradin valtionyliopistosta 1949. Hänen pronssiaikaa käsittelevä väitöskirjansa valmistui 1953 ja julkaistiin 1958.[1]
Tutkimustyö muokkaa
Dikov työskenteli valmistumisensa jälkeen kaksi vuotta Neuvostoliiton tiedeakatemian Siperian osaston arkeologian laitoksessa. Venäjän Kaukoidässä hän aloitti tutkimustyönsä vuonna 1955.[1] Hän tutki muun muassa Tšukotkaa, Kamtšatkan niemimaata ja Kolymaa.[2] Dikov löysi vuonna 1975 Wrangelinsaaren etelärannikolta muinaisen asuinpaikan Tšortov ovragin (Чёртов овраг).[1]
Dikov oli vuodet 1958–1973 Tšukotkan arkeologiaa, historiaa ja etnografiaa käsittelevän Notes of Chukotka Local Museum -lehden tieteellinen toimittaja.[2] Vuodet 1960-1995 hän oli Venäjän tiedeakatemiassa Magadanissa historian, arkeologian ja etnografian tutkimusosaston johtaja.[1]
Dikov julkaisi yhdeksän monografiaa ja yli 170 artikkelia.[2] Lisäksi hän ohjasi monia opiskelijoita. Dikov teki tiiviisti yhteistyötä vaimonsa Tamara Dikovan kanssa vuodesta 1962 tämän kuolemaan saakka.[1]
Lähteet muokkaa
- Mark Nuttall (toim.): Encyclopedia of the Arctic. New York, NY: Routledge, 2005. ISBN 1-57958-436-5. Google-kirjat (viitattu 27.12.2016).