Kolyma on alue Venäjällä Koillis-Siperiassa. Se on saanut nimensä Kolymajoesta ja käsittää osia Tšukotkasta ja Magadanin alueesta.[1]

Kolyma-joen valuma-alue
Kolyman kultakaivos 1934.

Alueella on kultaesiintymiä, ja siellä oli Neuvostoliiton pahamaineisimmat vankileirit, joiden muistoa ylläpitää paikallinen museo.[1] Leirit olivat alkuun tuottavia laitoksia, mutta 1937–1938 alkuvaiheen johtajat teloitettiin ja uudet johtajat muuttivat leirit tuhoamisleireiksi. Leirien uhrimääräksi on arvioitu kolme miljoonaa.[2]

Alueen tärkein kaupunki on Magadan, joka syntyi aikoinaan keskitysleirien verkoston hallinnolliseksi keskukseksi.[2] Se oli alkuun kullankaivutukikohta. Toinen kaupunki alueella on Bilibino, jossa on maailman pohjoisin ydinvoimala. Kaupunki on perustettu Kolymajoen kullan 1917 löytäneen Juri Bilibinin kunniaksi. Kullankaivuyritys Dalstroi oli samalla vankileirien ylläpitäjä. Leirejä lakkautettiin 1952 ja 1954 Stalinin kuoleman jälkeen ja viimeiset Nikita Hruštšovin tultua valtaan 1956.[3]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b Lagernoe kladbishche, cherepa, Library of Congress. Viitattu 17.9.2022 (englanniksi)
  2. a b Yrjö Haila, Kolyma 1992 Tiede ja edistys 3/1992
  3. Hannu Viranto, Kullankaivu Venäjän Jakutiassa ja Magadanissa, Kultahippu 11/2020

Kirjallisuutta muokkaa

  • Ville Ropponen ja Ville-Juhani Sutinen, Luiden tie – Gulagin jäljillä, Like 2019 ISBN 978-952-01-1842-6
  • Varlam Šalamov, Kolyman kertomuksia (Kolymskie rasskazy). Suom. Ulla-Liisa Heino Orient Express 1991 ISBN 951-615-730-0
  • Hans Alviste, Antti Henttonen, Kolyman verinen kulta : virolainen Suomen-poika 10 vuotta Siperiassa. Mediapinta 2011 ISBN 978-952-235-286-6

Aiheesta muualla muokkaa