Nikolai Vasiljevitš Arhipov (ven. Никола́й Васи́льевич Архи́пов; 9. toukokuuta 1894 Poventsan kihlakunnan Rukajärven kylä – 14. tammikuuta 1938) oli karjalainen ja neuvostoliittolainen poliitikko.

Nikolai Arhipov syntyi karjalaisen talonpojan ja käsityöläisen perheeseen. Vuonna 1916 hänet kutsuttiin armeijaan. Vuonna 1917 hän osallistui Pietarissa lokakuun vallankumoukseen ja mm. talvipalatsin valtaukseen. Helmikuussa 1918 hänet lähetettiin Rukajärvelle pystyttämään neuvostovaltaa. Arhipov osallistui maahantunkeutujien vastaisiin partisaanitaisteluihin ja Venäjän kansalaissotaan Murmanskin rintamalla. Vaikean haavoittumisen jälkeen hän opiskeli Pietarissa ja toimi sitten Vienan Kemin kihlakunnan vallankumouskomitean ja toimeenpanevan komitean puheenjohtajana.

Vuonna 1922 Arhipov valittiin Karjalan toimeenpanevan komitean varapuheenjohtajaksi ja vuonna 1923 hänestä tuli tasavallan toimeenpanevan keskuskomitean jäsen. Vuosina 1922–1924 hän työskenteli Karjalan sisäasiain kansankomissaarina ja vuosina 1924–1929 maatalouden kansankomissaarina toimien samaan aikaan tasavallan kansankomissaarien neuvoston varapuheenjohtajana. Vuosina 1929–1931 Arhipov työskenteli Karelles-yhtymän hallituksen puheenjohtajana. Vuonna 1931 hänet nimitettiin Karjalan edustajaksi VSFNT:n toimeenpanevaan keskuskomiteaan. Hän toimi myös Neuvostoliiton toimeenpanevan keskuskomitean jäsenenä sekä vuodesta 1935 lähtien Karjalan toimeenpanevan keskuskomitean puheenjohtajana.[1]

Lokakuussa 1937 Nikolai Arhipov pidätettiin, tuomittiin vakoilijana ja ammuttiin Petroskoin lähellä.[2]

LähteetMuokkaa

  1. Karelija: entsiklopedija. Tom 1, s. 114. Petrozavodsk: PetroPress, 2007. ISBN 978-58430-0123-0.
  2. Vozvraštšonnyje imena visz.nlr.ru. Viitattu 31.3.2009. (venäjäksi)