Nihewanin altaan paleoliittiset kohteet

Nihewanin altaan paleoliittiset kohteet (kiin. 泥河灣 pinyin: Níhéwān, engl. Nihewan basin) on arkeologisesti hyvin kiinnostava alue Kiinassa Hebein maakunnan Yangyuanin piirikunnassa. Monet sen löydöistä valottavat ruohikkoaron eläinlajistoa 1–2 miljoonaa vuotta sitten.[1]

Nihewanin altaan paleoliittiset kohteet
泥河灣
Sijainti

Nihewanin altaan paleoliittiset kohteet
Koordinaatit 40°13′N, 114°39′E
Valtio Kiina
Ajanjakso pleistoseeni
Kulttuuri paleoliittinen kausi

Nihewanin allas muokkaa

Nihewanin allas on geologinen muodostuma, joka on eri aikakausina ollut erilainen elinympäristö. Se sijaitsee 150 kilometriä Pekingistä länteen. Allasalueen pinta-ala on suuruudeltaan 9 000 km² ja sen pohjalla virtaa Sangganjoki, joka on Haijoen sivuhaara. Alue on kuivaa ja puutonta kumpareikkoa, joka kuuluu Pohjois-Kiinan laajan lössialueen itäreunaan. Osia alueesta on otettu viljelyyn.[2][3][4]

Kalliota vasten on aluksi kerrostunut kenotsooinen aines. Tämän kerroksen päälle täyttyi plioseenin ja pleistoseenin aikakaudella järvien sedimenttejä ja jokien lietteitä. Nämä ainekset muodostavat altaan pohjan. Pohjan päälle kerrostui jääkausien ja interstadiaalien aikana tuulen lännestä tuoma hieno pöly, jota kutsutaan lössiksi. Sen alla ja altaan pohjan maakerroksien seassa sijaitsevat kaikki Nihewanin altaan paleoliittiset löydöt.[3]

Allas oli vielä 40 000–30 000 vuotta sitten järvi, mutta vesi on hävinnyt ilmaston muututtua kuivemmaksi. Geologisten tutkimusten mukaan järven vedenpinnan korkeus on parin viimeisen vuosimiljoonan aikana vaihdellut voimakkaasti. Vedenpinnan korkeus on noussut tai laskenut toista sataa metriä johtuen alueen tektonisista ja ilmastollisista muutoksista. Alueelta löydettyjen plioseenin ja pleistoseenin kausien fossiilit kuuluvat sellaiseen lajistoon, joka viihtyi pienten metsikköjen täplittämällä arolla. Seutu on ollut myös ihmisille otollinen asuinympäristö, sillä myös hänen työkalujaan ja fossiileja on löytynyt samalta aikakaudelta.[5][1][6]

Tutkimushistoria muokkaa

Vuonna 1923 amerikkalainen geologi George Barbour tutki Nihewanin allasta ja huomasi ammoin kuivuneen järven sedimentit. Hän arvioi kuitenkin järven iän väärin eikä löytänyt kaipaamiaan merkkejä maastosta. Siksi kutsui hän Kiinassa toimivat jesuiitat ja paleontologit Émile Licent ja Pierre Teilhard de Chardin käymään Nihewanissa. He arvioivat järven kuivumisen iäksi yli miljoona vuotta ja samalla he löysivät ensimmäiset merkit ihmisen toiminnasta. Löydetyt kivityökalut olivat vanhimmat siihen asti löydetyt esineet. Kun miehet aikoivat käynnistää kaivaukset, uutisoitiin pekinginihmisen löytämisestä Zhoukoudianissa ja kaivaukset peruttiin sillä kerralla.[1][4]

Pekinginihmisen silloinen löytäjä oli professori Pei Wenzhong, jonka asema kohosi merkittävästi löydön ansiosta. Hän muisti kyllä Nihewanin tasangon löydöt, mutta kieltäytyi hyväksymästä niiden varhaisen ajoituksen. Samalla käytti hän vaikutusvaltaansa estääkseen kaivauksien jatkumisen tasangolla. Vasta vuonna 1981 paleontologi Wei Qi löysi Donggutuon kylän liepeiltä suuren asuinpaikan. Hän vei sieltä näytteitä Peille tutkittavaksi ja tämä joutui hyväksymään tosiasian. Hän kuoli muutaman päivää myöhemmin sydänkohtaukseen.[1]

Eräitä löytökohteita muokkaa

Ensimmäinen paleoliittinen kaivauskohde altaassa oli Xiaochangliang, josta löytyi runsaasti eläinfossiileja ja ihmiskallo ja hampaat. Se on viimeksi ajoitettu 1,36 miljoonaa vuotta vanhaksi. Toinen hyvin intensiivisesti tutkittu kohde on Donggutuo, jossa on 1,1 miljoonaa vuotta vanhoja ihmistoiminnan jälkiä.[7][3] Majuangou on ajoitettu 1,7–1,4 ja Banshan 1,35 miljoonaa vuotta vanhoiksi.[8] Tutkittuja arkeologisia kohteita on koottu alla olevaan taulukkoon. Siitä puuttuu vähemmän tunnettuja kohteita, joista ei ole kovin paljon julkaisuja. Sellaisia ovat esimerkiksi (yksisanaisina niminä) Banjing, Hutouliang, Madigou, Nanmo, Putaoyuan, Qingeiyao, Shage, Shangshazui, Shenquansi, Xiantai, Xigou, Xihaimaying, Xinmiaozhuang, Xuijapo, Youfang, Yuerjian, Yujiagou ja Zhlyn ??.[7][4]

Nihewanin altaan ajoitetut kaivauskohteet
Nimi Ajoitus Artefaktit
Banshan 1,35[6] -
Cenjiawan 1,1[9] kivityökaluja
Donggutuo 1,1[3][10] eläinfossiileja, kivityökaluja
Feiliang 1,2[11] eläinfossiileja, kivityökaluja
Huojiadi 1,0[12] eläinfossiileja, kivityökaluja
Majuangou 1,66[6] eläinfossiileja, kivityökaluja
Maliang 0,8[10] eläinfossiileja, kivityökaluja
Shangshazui 1.65[6] eläinfossiileja, kivityökaluja
Xiaochangliang 1,36[3] eläinfossiileja, kivityökaluja ja ihmisen kallo ja hampaita
Xujiayao 0,24[13] eläinfossiileja, kivityökaluja, kallon palasia ja hampaita

Antropologinen merkitys muokkaa

Erityisesti vanhimmat arkeologiset kohteet osuvat yhteen Homo erectuksen Itä-Aasiaan saapumisen aikaan. Ne valottavat "Out of Africa"-teorian toista puolta, jossa ihmiset asettuvat Afrikan ulkopuoliseen ympäristön hyvin varhain. Nihewanin allas on niin pohjoisessa, että tämän vuoksi pohditaan Aasian ylittämisessä myös pohjoisen reitin mahdollisuutta.

Alueen tulevaisuus muokkaa

Vuonna 2010 Nihewanin altaassa tunnettiin yli 100 esihistoriallista kohdetta, joiden ajoitukset levittäytyivät ajanjaksolle, joka alkaa 2 miljoonaa vuotta sitten ja päättyy 10 000 vuotta sitten. Näistä noin 40 kohdetta ovat yli miljoona vuotta vanhoja. Muualla Kiinassa on vain kuusi vastaavan ikäistä kohdetta, mutta nekin ovat näitä nuorempia.[1]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e Chen, Stephen: Finds in Hebei Basin May Rewrite History South China Morning Post. 28.7.2010. Viitattu 1.12.2015.
  2. Encyclpedia Britannica: Sanggan-River
  3. a b c d e Zhu, Rixiang & An, Zhisheng & Potts, Richard & Hoffman, Kenneth A.: Magnetostratigraphic dating of early humans in China. Earth-Science Reviews, 2002, nro 61, s. 341–359. doi:10.1016/S0012-8252(02)00132-0. ISSN 0012-8252. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 15.12.2015. (englanniksi)
  4. a b c Wei Qi: Some archaeological sites from the early pleistocene in China, 2001
  5. Chen Shen & Chun Chen: New Evidence of Hominid Behaviour from Xiaochangliang, NorthernChina: Site Formation and Lithic Technology researchgate.net. 2015. Viitattu 1.12.2015. (englanniksi)
  6. a b c d Hong Ao & Mark J. Dekkers & Qi Wei & Xiaoke Qiang & Guoqiao Xiao: New evidence for early presence of hominids in North China. Scientific Reports, 15.8.2013, 3. vsk, nro 2403. doi:10.1038/srep02403. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 1.12.2015. (englanniksi)
  7. a b China Culture: Group Sites at Nihewan of the Paleolithic Age, 1999
  8. Liu, CR & al.: ESR dating of the Majuangou and Banshan Paleolithic sites in the Nihewan Basin, North China.. Journal of Human Evolution, 2014. Elsevier. PubMed:25053189. doi:10.1016/j.jhevol.2014.05.012. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.12.2015. (englanniksi)
  9. Wang, Hongqiang & Deng, Chenglong & Zhu, Rixiang & Xie, Fei: Paleomagnetic dating of the Cenjiawan Paleolithic site in the Nihewan Basin, northern China. Science in China Series D, 2006, 49. vsk, nro 3, s. 295-303. doi:10.1007/s11430-006-0295-7. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.12.2015. (englanniksi)
  10. a b Wang, Hongqiang: Magnetostratigraphic dating of the Donggutuo and Maliang Paleolithic sites in the Nihewan Basin, North China. Quaternary Research, 2005, 64. vsk. Elsevier. doi:10.1016/j.yqres.2005.04.001. ISSN 0033-5894. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 19.12.2015. (englanniksi)
  11. Deng, Chenglong & al.: Magnetochronology of the Feiliang Paleolithic site in the Nihewan Basin and implications for early human adaptability to high northern latitudes in East Asia. Geophysical Research Letters, 2007, nro 43, s. L14301. American Geophysical Union. doi:10.1029/2007GL030335. ISSN 0094-8276. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 19.12.2015. (englanniksi)
  12. Zuo, TianWen & al.: Magnetostratigraphic dating of the Hougou Paleolithic site in the Nihewan Basin, North China. Science China Earth Science, 2011, 54. vsk, nro 11, s. 1643–1650. doi:10.1007/s11430-011-4221-2. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.12.2015. (englanniksi)
  13. Hua, Tu & al.: 26Al/10Be Burial Dating of Xujiayao-Houjiayao Site in Nihewan Basin, Northern China. PLoS ONE, 2015. doi:10.1371/journal.pone.0118315. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.12.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa