Nicolas de Largillière

Nicolas de Largillière (9. lokakuuta 1656 Pariisi20. maaliskuuta 1746 Pariisi) oli ranskalainen taidemaalari.[1][2][3]

Nicolas de Largillière
1707 Self-Portrait of Nicolas de Largillière.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt9. lokakuuta 1656
Pariisi
Kuollut20. maaliskuuta 1746 (89 vuotta)
Pariisi
Taiteilija
Taidesuuntaus barokki

Elämä ja uraMuokkaa

Largillièren kauppias-isä vei hänet Antwerpeniin kolmevuotiaana, ja lapsena hän vietti lähes kaksi vuotta Lontoossa. Yritettyään epäonnistuneesti suuntautua liike-elämään hän siirtyi jonkin aikaa Antwerpeniin paluunsa jälkeen Anton Goubaun ateljeeseen. Hän jätti sen 18-vuotiaana ja lähti tavoittelemaan menestystä Englantiin, jossa hän ystävystyi Peter Lelyn kanssa, joka palkkasi hänet neljäksi vuodeksi Windsoriin. Hänen taitonsa herättivät kuningas Kaarle II:n huomion, joka halusi pitää hänet palveluksessaan, mutta Rye Housen salaliiton katolilaisia vastaan herättämä raivo huolestutti Largillièren, ja hän lähti Pariisiin, jossa Charles Le Brun ja Adam Frans van der Meulen ottivat hänet vastaan kaupungin taidepiireihin. Hänen maineensa erityisesti muotokuvamaalarina oli pian vakiintunut, ja näyttelijättäriä, julkisuuden henkilöitä ja kirkonmiehiä tuli hänen asiakkaakseen. Ilmeisesti kuningas Jaakko II kutsui Largillièren takaisin Englantiin noustuaan valtaistuimelle vuonna 1685, mutta hän kieltäytyi virasta. Hän kuitenkin maalasi Lontoossa ollessaan lyhyen aikaa muotokuvia kuninkaasta ja kuningattaresta. Hän palasi Pariisiin jonkin aikaa ennen maaliskuuta 1686, jolloin Ranskan akatemia otti hänet jäsenekseen. Hän kävi läpi kaikki akatemian kunniatehtävät, kunnes vuonna 1743 hänestä tuli akatemian kansleri. Jean Baptiste Oudry oli hänen oppilaistaan merkittävin. Piirteiltään varmojen ja värikkäiden muotokuvien ohella Largillière maalasi vähäpätöisempiä akateemisia historia- ja laatukuvia. Largillièrea kunnioitettiin suuresti hänen elinaikanaan.[2][1]

LähteetMuokkaa

  1. a b Nicolas de Largillière Encyclopedia Britannica. 1911. Viitattu 28.10.2022.
  2. a b Nicolas de Largillière Tietosanakirja. 1909-1922. Viitattu 28.10.2022.
  3. Nicolas de Largillière Bibliothèque nationale de France. 2022. Viitattu 28.10.2022.

Aiheesta muuallaMuokkaa