Avaa päävalikko

Nikola Tesla (serb. Никола Тесла; 10. heinäkuuta 18567. tammikuuta 1943) oli serbialais-yhdysvaltalainen[1] fyysikko ja keksijä.[2] Häntä pidetään yhtenä nykyhistorian merkittävimmistä keksijöistä. Hän osallistui muun muassa nykyaikaisen sähköenergian jakelulle ja käytölle keskeisten vaihtovirran, monivaihejärjestelmän ja oikosulkumoottorin kehittämiseen. Useiden Teslan patenttien hyödyntäminen onnistui vasta hänen kuolemansa jälkeen.[3]

Nikola Tesla
Tesla Sarony.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 10. heinäkuuta 1856
Smiljan, Lika, Itävallan keisarikunta (nyk. Kroatia)
Kuollut 7. tammikuuta 1943 (86 vuotta)
New York, New York, Yhdysvallat
Koulutus ja ura
Tutkimusalue Fysiikka (sähkö), keksiminen
Tunnetut työt useita keksintöjä ja projekteja kuten langaton energiansiirto, vaihtovirta ja monivaihejärjestelmä
Palkinnot Edison-mitali (1916)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Tesla on myös yksi radiotekniikan varhaisista kehittäjistä.

Teslan mukaan on nimetty magneettivuon tiheyden yksikkö tesla, henkilöautojen valmistaja Tesla sekä Belgradin Nikola Teslan lentoasema.[4]

Tesla ei koskaan saanut Nobelin palkintoa, mutta hän sai lukuisia muita palkintoja.[4]

Sisällysluettelo

ElämäkertaMuokkaa

LapsuusMuokkaa

Nikola Tesla syntyi serbialaiseen perheeseen 1. heinäkuuta 1856 Smiljanissa Likassa, joka kuului silloin Itävalta-Unkariin, nykyisin Kroatiaan. Hänen isänsä oli serbialaisortodoksinen pappi, ja hänen äitinsä suunnitteli kodinkoneita.[5]

OpinnotMuokkaa

Koulunkäynnin Tesla aloitti vuonna 1862 Karlovacissa. Neljän opintovuoden pituiseksi suunnitellun lukio-opintojakson Gimnazije Karlovacissa hän suoritti kolmessa vuodessa.[6] Tesla osoitti koulussa suurta lahjakkuutta matematiikassa. Hänen isänsä oli toivonut hänestä pappia, mutta Nikolan sairastuttua teini-ikäisenä vakavasti hän suostui päästämään poikansa insinöörikouluun.[4]

Grazin Polyteknillisessä Korkeakoulussa Itävallassa Tesla opiskeli vuodesta 1875 lähtien.[7] Vuonna 1878 Tesla sai työn piirtäjänä insinööritoimistossa Sloveniassa Mariborissa ja vietti epäsäännöllistä elämää. Vuonna 1880 hän lähti sukulaisten avustamana opiskelemaan Prahaan ja osallistui Karl-Ferdinandin yliopiston luennoille.[8]

Työuran alku EuroopassaMuokkaa

Tesla oli aluksi suunnitellut erikoistuvansa fysiikkaan ja matematiikkaan, mutta sitten hänen kiinnostuksensa vaihtui sähköön.[5]

Vuonna 1881 Tesla sai työpaikan Unkarissa Budapestin Lennätinlaitoksessa ja upouudessa Puhelinlaitoksessa. Hän paransi puhelinjärjestelmää niin, että hänestä tuli yhtiön johtava sähköasentaja.[9] Budapestissa hän keksi ratkaisun pyörivän magneettikentän ongelmaan sekä idean oikosulkumoottorista.[5]

Vuonna 1882 Tesla aloitti työt Pariisissa Continental Edison Companyssä ensin uusien hehkulamppuvalaistusasennusten ja sitten muun muassa moottoreiden sähkösuunnittelun parissa. Hän matkusti vuonna 1883 ympäri Ranskaa ja Saksaa Edisonin asiantuntijana.[10] Hän rakensi Strasbourgissa ollessaan vuonna 1883 toimivan oikosulkumoottorin prototyypin. Kun kukaan ei kiinnostunut siitä Euroopassa, Tesla otti vastaan työpaikan Thomas Edisonin yhtiöstä New Yorkissa.[5]

Ura YhdysvalloissaMuokkaa

Tesla muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1884 ja sai seitsemän vuotta myöhemmin maan kansalaisuuden. Hänet palkattiin heti Thomas Edisonin tutkimuslaboratorioon.[5] Tesla kehitti Edisonin dynamoja tämän laboratoriossa New Jerseyssä. Siinä kun Tesla kannatti vaihtovirtaa, Edison oli tasavirran kannattaja. Tämä aiheutti heidän välilleen monivuotisen kiistan, jossa ylivoimaiseksi osoittautunut vaihtovirta lopulta sai hallitsevan aseman tekniikan markkinoilla.[11][5]

Tesla tutustui vuonna 1885 kahteen liikemieheen, joiden tuella hän perusti Tesla Electric Light and Manufacturing -yhtiön. Hän sai useita patentteja yhtiönsä nimiin. Kun hänen kumppaninsa halusivat yhtiön keskittyvän sähkön tarjoamiseen, he hylkäsivät Teslan, ottivat yhtiön immateriaalioikeudet itselleen ja perustivat uuden yhtiön. Sen jälkeen Tesla joutui hankkimaan elantonsa ojankaivajana kahden dollarin päiväpalkalla.[4]

Tesla tapasi vuonna 1887 kaksi sijottajaa, jotka suostuivat tukemaan Tesla Electric Companyn perustamista. Tesla perusti laboratorion Manhattanille. Siellä hän kehitti vaihtovirtainduktiomoottorin ja ratkaisi sillä useita teknisiä ongelmia, jotka olivat vaivanneet muita malleja. Westinghouse Company halusi lisensoida Teslan kehittämän teknologian ja maksoi siitä esimaksun sekä tekijänpalkkiot jokaisesta hevosvoimasta.[4]

Tesla kehitti monivaihevaihtovirran generaattoreita, moottoreita ja muuntajia. Hän sai 40 patenttia järjestelmälleen. Hän esitteli moottorinsa ja sähköjärjestelmänsä vuonna 1888 julkaisussaan “A New System of Alternating Current Motors and Transformers”.[5]

 
Tesla esittelemässä langatonta energiansiirtoa vuonna 1891 New Yorkissa.

Teslan vaihtovirta kilpaili 1880-luvun lopulla Thomas Edisonin tasavirran kanssa. Vaihtovirta oli Edisonin mukaan vaarallisempaa kuin tasavirta, mutta Westinghouse tuki vaihtovirtaa, koska sen avulla voitiin siirtää tehoa pitemmän etäisyyden päähän. Tesla myi patenttinsa George Westinghouselle, sillä yhtiöllä oli pulaa pääomasta. Patenteista tuli myöhemmin hyvin tuottoisia.[4]

Westinghouse pyysi Teslaa esittelemään vaihtovirtavalaistusta Chicagon maailmannäyttelyssä 1893. Valaistukseen käytettiin enemmän lamppuja kuin koko Chicagon kaupungissa oli. Sen ohella yleisöä hämmästytti esimerkiksi sähkövalaistus, jossa ei ollut johtoja. Myöhemmin Tesla auttoi Westinghousea saamaan sopimuksen sähkön tuottamiseen Niagaran putouksilla maailman ensimmäisellä suuren luokan vaihtovirtavoimalaitoksella.[4] Putouksien valjastaminen sähköntuotannolle oli ollut Teslan lapsuudenhaave.[5]

Tesla luennoi 1890-luvulla tiedeyhteisölle useasti Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Hänen keksinnöistään kirjoitettiin paljon niin tieteen alan julkaisuissa kuin tavallisissakin lehdissä. Tesla itse kirjoitti paljon Electrical Experimenter -lehteen.[5]

Teslan laboratorio Manhattanilla kärsi tulipalosta vuonna 1895, ja Teslan muistiinpanot ja prototyypit tuhoutuivat.[4]

Vuonna 1898 Tesla alkoi keskittyä langattomaan sähkönsiirtoon ja uskoi järjestelmänsä pystyvän siirtämään sähköä kaikkialle maailmassa sekä tekemään mahdolliseksi maailmanlaajisen langattoman viestinnän. Hän rakensi tutkimuskeskuksen Colorado Springsiin testatakseen ideoitaan.[4] Siellä hän rakensi suurimman niin kutsutun teslamuuntajansa. Sillä hän pystyi tuottamaan yli kymmenmetrisiä kipinäpurkauksia.

 
Wardenclyffe Tower Long Islandilla

Palattuaan New Yorkiin Tesla sai rahoituksen hankkeelleen rakentaa suurikokoinen, 56-metrinen sähkövirran lähetin, Wardenclyffe Tower. Tesla rakennutti tornin vuosina 1901–1905 Shorehamiin Long Islandille.[5] Rahoittajat kuitenkin vetäytyivät projektista myöhemmässä vaiheessa, jolloin lehdistö alkoi kutsua tornia "miljoonan dollarin hullutukseksi".[12]

Tesla haastoi Guglielmo Marconin vuonna 1915 oikeuteen patenttirikkomuksista.[4] Guglielmo Marconin ensimmäisessä Atlantin ylittäneessä radiolähetyksessä oli käytetty 17:ää Teslan patenttia. Tästä aiheutui pitkäaikainen kiista, jonka oikeusistuin ratkaisi vasta Teslan kuoleman jälkeen.[13]

Viimeiset vuodet ja kuolemaMuokkaa

Tesla eli viimeiset vuotensa vähävaraisena muuttaen paikasta toiseen. Hän asettui lopulta asumaan newyorkilaiseen hotellihuoneeseen, jonka vuokran maksoi Westinghouse. Hän kävi usein puistossa ruokkimassa kyyhkysiä. Tesla löydettiin kuolleena huoneestaan 7. tammikuuta 1943.[4] Hänelle järjestettiin valtiolliset hautajaiset. Yli 2000 hautajaisvieraan joukossa oli useita nobelisteja. Tesla tuhkattiin New Yorkissa ja hänen tuhkansa sijoitettiin kullattuun palloon, joka on näytteillä Belgradin Tesla-museossa yhdessä Teslan kuolinnaamion kanssa.[5]

KeksinnötMuokkaa

Elinaikanaan Tesla patentoi noin 300 keksintöä maailmanlaajuisesti. Tärkeimmän keksintönsä vaihtovirtaoikosulkumoottorin lisäksi Tesla keksi esimerkiksi teslakäämin, fluoresoivan valon, lasersäteen, langattoman viestinnän, langattoman sähkönsiirron, kauko-ohjauksen, robotiikan, Tesla-turbiinin sekä lentokoneen pystysuoran lentoonnousun. Hän kehitteli myös aurinkoenergian ja merestä saatavan energian ajatusta sekä ennusti planeettojen välisen viestinnän ja satelliitit. Tesla löysi röntgensäteet samaan aikaan kuin Wilhelm Röntgen.[5]

Tesla oli myös radion pioneeri. Hän sai patentin radion periaatteelle vuonna 1896 ja julkaisi kaikki radiolähettimen perusosat kytkentäkaavioissa, joita Marconi myöhemmin käytti. Tesla myös rakensi radioaaltoja vastaan ottavan laitteen ja onnistui välittämään radioaaltoja New Yorkissa korttelista toiseen. Marconi sai radion keksimisestä Nobelin palkinnon, mutta vuonna 1943 Yhdysvaltain korkein oikeus kumosi Marconin tärkeimmän patentin ja tunnusti Teslan merkityksen radioteknologian kehittäjänä Marconia suuremmaksi.[5]

Tesla väitti tehneensä myös monenlaisia epätavallisia keksintöjä, kuten kosmisilla säteillä toimivan moottorin, uuden energiamuodon, ajatusten valokuvauksen sekä kuoleman tai rauhan säteen, jossa oli valtava sotilaallinen voima.[4]

PersoonaMuokkaa

 
Teslan tuhkauurna

Teslan sanotaan kärsineen pakko-oireisesta häiriöstä ja pakkomielteistä. Hän ei mennyt koskaan naimisiin eikä hänellä ollut jälkeläisiä. Tesla sanoi selibaatin ja naimattomuuden olevan luovuutensa ja energiansa lähde.[14]

Teslalla oli paljon kuuluisia ystäviä, joita hän kestitsi kotonaan New Yorkissa järjestämillään päivälliskutsuilla. Hänet tunnettiin myös filosofina, runoilijana ja taiteentuntijana.[4]

Tesla kärsi bakteerikammosta ja pelkäsi helmikoruja käyttäviä naisia. Elämänsä loppupuolella hän vietti mielellään aikaa pulujen kanssa. Teslan tiedetään rakastaneen pelastamaansa loukkaantunutta pulua koko sydämestään niin, että hän nimesi sen vaimokseen ja sanoi neroutensa kadonneen linnun kuollessa.[15]

Tesla oli erittäin kielitaitoinen. Äidinkielensä serbokroaatin lisäksi hän puhui sujuvasti saksaa, latinaa, tsekkiä, italiaa, unkaria, ranskaa ja englantia. Tesla sanoi, että valokuvamuisti auttoi häntä oppimaan kieliä ja näkemään suunnitelmansa valmiina kuvina mielessään. Tämän vuoksi hän ei tehnyt piirroksia keksinnöistään.[16] Omaelämäkerrassaan Elämäni keksinnöt Tesla kertoo pystyneensä lapsena kuulemaan kärpäsen laskeutuvan pöydälle ja aistineensa pimeässä esineitä lepakon tavoin.[17]

Nikola Tesla populaarikulttuurissaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Tesla, Nikola Encyclopaedia Britannica. Viitattu 7.1.2008. (englanniksi)
  2. Lindell, Ismo: Sähkön pitkä historia, s. 356–357. 3. painos. Helsinki: Otatieto, 2009. ISBN 978-951-672-358-0.
  3. Eronen, Milla: Nikola Tesla – The Man Who Lit Up the World -näyttely Otaniemessä (Niistä moni oli niin kehittynyt, että niiden käytännön toteutus onnistui vasta hänen kuolemansa jälkeen) TKK-Uutiset. 23.3.2010. Espoo: Aalto-yliopisto, Teknillinen korkeakoulu. Viitattu 8.10.2010.
  4. a b c d e f g h i j k l m Richard Gunderman: Nikola Tesla: The extraordinary life of a modern Prometheus The Conversation. 8.1.2018. Viitattu 1.2.2019.
  5. a b c d e f g h i j k l m Ljubo Vujovic: Tesla Biography 10.7.1998. Tesla Memorial Society. Viitattu 1.2.2019.
  6. Nikola Tesla Timeline from Tesla Universe Tesla Universe. Viitattu 8.5.2018. (englanniksi)
  7. Nikola Tesla Timeline from Tesla Universe Tesla Universe. Viitattu 8.5.2018. (englanniksi)
  8. Nikola Tesla Timeline from Tesla Universe Tesla Universe. Viitattu 8.5.2018. (englanniksi)
  9. Nikola Tesla Timeline from Tesla Universe Tesla Universe. Viitattu 8.5.2018. (englanniksi)
  10. Nikola Tesla Timeline from Tesla Universe Tesla Universe. Viitattu 8.5.2018. (englanniksi)
  11. Yle, uutiset viitattu 27.8.2012
  12. Tower, Tesla (myös valokuvia) Tesla Society. Viitattu 25.9.2007.
  13. Jean-Michel Redouté, Michiel Steyaert: EMC of Analog Integrated Circuits. s. 2 (Google Booksissa)
  14. This Rare Nikola Tesla Interview Reveals His Extraordinary Personality Educate Inspire Change. 20.7.2015. Viitattu 8.5.2018. (englanniksi)
  15. Filipin, Renato: Nikola Tesla – an inventor with a view in future 7.7.2006. www.nikolatesla.hr. Viitattu 19.6.2007. (englanniksi) (Linkki ei toimi enää)
  16. Nikola Tesla's extraordinary impact still felt decades later cbsnews.com. Viitattu 8.5.2018. (englanniksi)
  17. Nikola Tesla: Elämäni keksinnöt. Oppian, 2018. ISBN 978-951-877-002-5.
  18. Cooper, Elise: Book Review myshelf.com. Viitattu 7.1.2014. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa