Avaa päävalikko

Nestori Huhtanen (8. elokuuta 1907 Ruokolahti3. marraskuuta 1988 Kotka[1]) oli suomalainen näyttelijä, teatteriohjaaja ja teatterinjohtaja. Hän ohjasi noin 60 näytelmää ja näytteli yli 200 näytelmässä. Huhtasen repetoaariin kuului muun muassa operettisankareita, buffoja ja klassikkonäytelmien päärooleja.[2]

Nestori Huhtanen
Henkilötiedot
Syntynyt 8. elokuuta 1907
Ruokolahti
Kuollut 3. marraskuuta 1988 (81 vuotta)
Kotka
Ammatti näyttelijä, teatteriohjaaja, teatterinjohtaja
Näyttelijä
Aktiivisena 1931–1974
Aiheesta muualla
Elonet

UraMuokkaa

Huhtasen vanhemmat olivat maanviljelijä Lauri Huhtanen ja Katri Jäppinen.[3] Hän opiskeli muun muassa maamieskoulussa ja kirkkomusiikkiopistossa, kunnes löysi tiensä Suomen Näyttämöopistoon, jossa hän opiskeli 1932–1934. Näyttämöura avautui Mustikkamaan Kesäteatterissa, jossa Huhtanen näytteli 1931–1932. Seurasi useita kiinnityksiä: Kotkan Näyttämö 1934–1936, Viipurin Kaupunginteatteri 1936–1938, Turun Teatteri 1938–1942, Turun Työväen Teatteri 1942–1946, Kuopion Yhteisteatteri 1946–1947 ja Lappeenrannan Työväen Teatteri 1947–1948. Vuosina 1948–1949 Huhtanen toimi Lappeenrannan Teatterin johtajana ja vuosina 1949–1951 Kotkan Maakuntateatterissa ohjaaja-näyttelijänä. Vuosina 1951–1955 hän johti Oulun Teatteria, mistä hän palasi Kotkan Maakuntateatteriin ohjaaja-näyttelijäksi 1955–1957. Sen jälkeen Huhtanen siirtyi ohjaajaksi ja kouluttajaksi Suomen Harrastajateatteriliittoon; pesti kesti vuodesta 1958 vuoteen 1974.[2]

Huhtasen roolitehtävistä näyttelijämatrikkeleissa mainitaan muun muassa Aapon, Timon ja kanttorin roolit Aleksis Kiven romaaniin perustuvassa näytelmässä Seitsemän veljestä sekä Jussin ja Antin roolit näytelmässä Pohjalaisia. William Shakespearen Othellossa Huhtanen teki Jagon roolin ja murhenäytelmässä Antigone hän näytteli Kreonia.[2]

Huhtanen ohjasi näyttämölle muun muassa teokset Tosca, Seitsemän veljestä, Antigone ja Kuriton sukupolvi.[2]

Huhtasella oli kreditoimaton rooli valistuselokuvassa Ne 45000 vuonna 1933. Turun vuosinaan hänellä oli sivurooli turkulaisen Valo-Filmin esikoiselokuvassa Miehen vankina (1943). Uransa myöhäisvaiheessa Huhtanen näytteli pääjohtajaa yhteiskunnallisessa draamaelokuvassa Laukaus tehtaalla (1973).[1]

Itselleen myönnetyistä apurahoista Nestori Huhtanen mainitsee vuonna 1965 julkaistussa näyttelijämatrikkelissa omintakeisesti "Ei – mitään – mistään – milloinkaan".[4]

MuutaMuokkaa

Huhtanen avioitui näyttelijä Saimi Tossavaisen kanssa 1937.[4]

LähteetMuokkaa

  • Veistäjä, Verneri: Teatterin maailma - Maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisuja n:o 5, 1950.
  • Veistäjä, Verneri: Teatterin maailma 1965 - Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisuja n:o 8, 1965.
  • Martin, Timo; Niemi, Pertti; Tainio, Ilona: Suomen teatterit ja teatterintekijät - Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 28, 1974. ISBN 951-30-2505-5.
  • Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983 - Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu, 1983. ISBN 951-30-5727-5.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Nestori Huhtanen Elonetissä
  2. a b c d Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983, s. 171
  3. Teatterin maailma 1950, s. 161
  4. a b Teatterin maailma 1965, s. 173

Aiheesta muuallaMuokkaa