Nero (vuoden 1922 elokuva)

Nero on vuonna 1922 valmistunut yhdysvaltalais-italialainen mykkäelokuva. Rooman keisarin Neron elämää kuvaavan historiallisen suurelokuvan on ohjannut J. Gordon Edwards. Italiassa kuvattu Nero oli huomattava yleisö- ja arvostelumenestys, mutta jäi korkeiden tuotantokustannuksiensa takia tappiolliseksi.

Nero
Jacques Grétillat keisari Nerona ja Violet Mersereau Marciana.
Jacques Grétillat keisari Nerona ja Violet Mersereau Marciana.
Ohjaaja J. Gordon Edwards
Käsikirjoittaja Virginia Tracy, Charles Sarver
Tuottaja William Fox
Säveltäjä Ernö Rapée
Kuvaaja Harry Plimpton
Leikkaaja Hettie Grey Baker
Lavastaja John D. Braddon
Pääosat Jacques Grétillat, Paulette Duval, Sandro Salvini, Violet Mersereau
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat, Italia
Tuotantoyhtiö Fox Film Corp.
Ensi-ilta 22. toukokuuta 1922 (New York)
19. syyskuuta 1926 (Suomi)
Kesto 120 min.
Alkuperäiskieli mykkäelokuva
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

JuoniMuokkaa

Miehestään eroon hankkiutuneesta Poppaeasta tulee Neron rakastaja ja vaimo. Kenraali Horatius haluaa naida panttivangiksi ottamansa prinsessa Marcian, mutta Galba lähettää hänet kukistamaan kapinaa Iberiaan. Palattuaan Roomaan Horatius pyytää Nerolta Marciaa, mutta keisari ei halua luopua kauniista tytöstä. Rakastavaiset pakenevat ja Horatiukseen ihastunut Poppaea saa kuulla Marcian olevan kristitty. Poppaea syyttää kristittyjä Rooman palosta ja heittää heidät leijonille. Galban ja Horatiuksen sotilaat pelastavat Marcian ja Nero tekee itsemurhan.[1]

NäyttelijätMuokkaa

 Jacques Grétillat  Nero  
 Sandro Salvini  Horatius  
 Guido Trento  Tullius  
 Enzo De Felice  Otho  
 Nerio Bernardi  apostoli  
 Adolfo Trouché  Hercules  
 Nello Carotenuto  Galba  
 Americo De Giorgio  Gracchus  
 Alfredo Galaor  Garth  
 Ernando Cecilia  roomalainen kenraali  
 Enrico Kant  roomalainen kapteeni  
 Paulette Duval  Poppaea  
 Edy Darclea  Acte  
 Violet Mersereau  Marcia  
 Lina Talba  Julia  
 Lydia Taguinto  palvelija  
 Maria Marchiali  palvelija[2]  

Tuotanto ja vastaanottoMuokkaa

J. Gordon Edwardsin Foxille ohjaama Nero päätettiin tehdä Italiassa, jossa tuotantokustannukset arvioitiin paljon pienemmiksi kuin Yhdysvalloissa. Se on kuvattu Rooman lähellä Nova-Filmin studiolla, Italian Alpeilla, Vesuviuksen juurella ja Tivolin Villa d’Estessä. Circus Maximukseksi lavastetulla Rooman stadionilla järjestettiin suuret kilpa-ajot sekä loppukohtaus, johon oli hankittu Hampurin eläintarhasta kolmekymmentä leijonaa. Elokuvan pääosia esittivät italialaiset ja ranskalaiset näyttelijät. Sen tekemiseen osallistui kertoman mukaan 65 000 avustajaa.[1][3][4]

Aikalaiskritiikki ylisti Neron tuotantoarvoja, mutta kiinnitti huomiota sen näyttelijöiden ylidramaattisiin maneereihin[5][6]. Elokuva oli huomattava yleisömenestys eri puolilla maailmaa. Odotettua suurempien tuotantokustannustensa takia se jäi silti tappiolliseksi.[3] Elokuvasta ei tunneta yhtään säilynyttä kopiota[7].

LähteetMuokkaa

  1. a b Dumont, Hervé: L’antiquité a cinéma, s. 485–486. , 2013. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.4.2015). (ranskaksi)
  2. The American Film Institute Catalog of Motion Pictures Produced in the United States, part 1, s. 539. Berkeley and Los Angeles, London: University of California Press, 1971. ISBN 0-520-20969-9.
  3. a b Solomon, Aubrey: The Fox Film Corporation, 1915–1835: A History and Filmography, s. 58. Jefferson: McFarland, 2011. ISBN 978-0-7864-6286-5.
  4. Cinotto, Simone (ed.): Making Italian America: Consumer Culture and the Production of Ethnic Identities, s. 39. Bronx: Fordham University Press, 2014. ISBN 978-0823256242.
  5. Exhibitors Herald, 10.6.1922, s. 51–52. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2015.
  6. Exhibitors Trade Review, 3.6.1922, s. 63. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2015.
  7. Silent Era silentera.com. Viitattu 16.4.2015. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Nero Internet Movie Databasessa (englanniksi)
  • Nero Elonetissä