Neptuno (1795)
Neptuno oli Espanjan laivaston vuonna 1795 vesille laskettu Montañés-luokan kaksikantinen 80-tykkinen linjalaiva.
| Neptuno | |
|---|---|
 |
|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Reales Astilleros de Esteiro, Ferrol |
| Laskettu vesille | 26. marraskuuta 1795 |
| Palveluskäyttöön | 11. marraskuuta 1795 |
| Poistui palveluskäytöstä | 23. lokakuuta 1805 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 753 bm |
| Pituus |
53,42m (tykkikansi) 55 m (köli) |
| Leveys | 16 m |
| Syväys | 8,10 m |
| Miehistöä | 715 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
alempi tykkikansi: 28 × 24 naulan tykkiä ylempi tykkikansi: 30 × 18 naulan tykkiä puolikansi: 14 × 8 naulan tykkiä etukansi: 4 × 8 naulan tykkiä |
Valmistus muokkaa
- Pääartikkeli: Montañés-luokka
José Romero y Fernández de Landan suunnittelema alus perustui San Ildefonso -luokasta saatuihin kokemuksiin, mutta Julién de Retamosa lisäsi alusten kelluvuutta. Alus tilattiin Ferrolista Reales Astilleros de Esteirolta. Alus laskettiin vesille 26. marraskuuta 1795 ja otettiin palvelukseen 11. marraskuuta 1795 päällikkönään Felipe Antonio Jado de Cagigal, joka luovutti tehtävän 5. lokakuuta 1796 José Lorenzo Coicoechea ja vuodesta 1797 Pascual Ruíz de Huidobro ja Bernardo Muñoz.[1]
Palvelus muokkaa
Alus liitettiin palvelukseen otettaessa amiraali José de Córdoba y Ramosin johtamaan Espanjan Välimeren laivastoon Cartagenaan. Pian tämän jälkeen Espanja liittoutui Ranskan tasavallan kanssa liittyen Ranskan vallankumoussotiin Englantia ja sen liittolaisia vastaan. Espanjan laivaston piti avustaa maihinnousussa Britteinsaarille.[2]
Alus lähti 1. helmikuuta 1797 Córdoban johtaman 27 linjalaivan, kahdentoista fregatin, prikin ja joukosta pienempiä aluksia muodostetun laivaston mukana merelle. Laivasto läpäisi Gibraltarinsalmen 5. helmikuuta. Córdoballa oli ohjeet noutaa Algecirasista tykkiveneitä pommittamaan Gibraltaria, suojata elohopeaa kuljettanut neljän urcan saattue Málagasta Cádiziin ja sitten purjehtia Brestiin, jossa Ranskan laivasto odotti. Operaation alku meni helposti. Neptuno, Bahama ja Terrible sekä fregatti Nuestra Señora de Guadalupe erkanivat laivastosta noutamaan tykkiveneitä Algecirasista, jonne Bahama ja Neptuno jäivät muiden palatessa laivaston luokse.[2]
Voimakas itätuuli esti Córdoban pääsyn Cádiziin ja laivasto hajaantui sataman länsipuolelle ennen kuin alukset kykenivät palaamaan rannikolle. Laivaston lähestyessä 14. helmikuuta Cádizia Sir John Jervisin johtama Britannian kuninkaallisen laivaston osasto havaitsi espanjalaiset Cabo de São Vicenten edustalla. Neptuno ei kuitenkaan osallistunut seuranneeseen taisteluun.[2]
Vuonna 1805 Neptuno oli Ferrolissa päällikkönään Don Cayetano Valdés y Flores. Heinäkuun lopulla alus liitettiin yhdistyneeseen ranskalais-espanjalaiseen laivastoon, jonka komentajana oli vara-amiraali Pierre-Charles Villeneuve. Yhdistynyt laivasto oli vasta palannut Eurooppaan Länsi-Intiasta, minne se oli väistänyt lordi Nelsonin brittiläistä laivastoa. Yhdistynyt laivasto ei kuitenkaan kyennyt iskemään yhteenkään Karibian meren brittiläisiin siirtokuntiin. Yhdistynyt laivasto, joka pakeni Nelsonia, kohtasi paluumatkalla Cape Finisterren edustalla Robert Calderin johtaman laivaston.
Seuranneessa taistelussa Calder valtasi kaksi alusta, minkä jälkeen Villeneuve irtautui taistelusta Ferroliin ja Corunnaan. Yhdistynyt laivasto lähti 9. elokuuta merelle ottaen mukaansa kaikki löytämänsä espanjalaisalukset mukaan lukien Neptuno. Villeneuve toivoi kohtaavansa Zacharie Allemandin johtaman Ranskan laivaston Rochefortin laivueen, mikä kuitenkaan ei toteutunut. Villeneuve vetäytyi joukkoineen Cádiziin.
Vietettyään muutaman kuukauden satamassa, jota valvoi Britannian kuninkaallisen laivaston Nelsonin johtama saartolaivasto, Villeneuve päätti lähteä merelle lokakuun puolivälissä. Valdés valmisti Neptunon merelle lähtöön ja laivasto lähti 19. lokakuuta Cádizista. Alus oli viimeisenä laivaston purjehtiessa etelään. Brittilaivaston lähestyessä aamulla 21. lokakuuta Villeneuve muodosti taistelulinjan ja määräsi laivaston jatkamaan matkaansa kohti pohjoista, jolloin Neptunosta tuli kärkiosan ensimmäinen alus. Seuraavana oli Ranskan laivaston 74-tykkinen linjalaiva Scipion ja kärjen johtajaksi tuli siten aiemmin jälkijoukon johtajaksi määrätty kontra-amiraali Pierre Dumanoir le Pelley.[2]
Neptunon jouduttua erilleen linjasta brittien iskettyä yhdistetyn laivaston taistelulinjan keskustaan ja perään, alus sai käskyn laskea tuuleen mahdollistaakseen linjan uudelleen rakentamisen. Alus joutui HMS African, joka saapui myöhässä taisteluun purjehtien taistelulinjan suuntaisesti kohti etelää, tuleen. Tulitus etäisyys kuitenkin piti vauriot vähäisenä. Dumanoir määräsi kello 14 etuosaston palaamaan ja aloittamaan purjehduksen kohti etelää tukeakseen keskustaa taistelussa. Dumanoir pyrki auttamaan Villeneuven lippulaivaa Bucentaurea. Dumanoiriin kuului Neptunon lisäksi neljä ranskalaista linjalaivaa Formidable, Scipion, Duguay-Trouin ja Mont-Blanc. Neptuno taisteli tiensä Bucentauren luokse, mistä Valdés toivoi voivansa vallata lippulaivan takaisin. Aluksen veneet olivat kuitenkin tuhoutuneet tykkitulessa estäen miehistön siirtämisen lippulaivaan. Neptuno joutui vaikeuksiin jouduttuaan erilleen HMS Minotaurin ja HMS Spartiaten liittyessä taisteluun.[2]
Alus taisteli seuraavan tunnin, jona aikana se menetti mesaanimastonsa ja takila vaurioitui pahoin. Valdésiin, joka oli jo haavoittunut taistelussa kahdesti, osui päähän ja niskaan kaatuvan mesaanimaston kappaleita vieden tajunnan. Hänet vietiin kannen alle hoidettavaksi, jolloin päälliköksi tuli ensimmäinen perämies Joaquin Somoza. Seuraavan tunnin aikana alus menetti etumaston yläosan ja päämaston takilan osia. Somoza haavoittui ja ensimmäinen luutnantti Antonio Miranda otti päällikkyyden. Alus laski lippunsa kello 17.10, jolloin se oli viimeinen antautunut alus. Aluksen tappioista on ristiriitaisia tietoja, mutta ne ovat kaikissa tapauksissa pienehköjä. Aluksella sai surmansa 38-42 ja haavoittui 42-47 miehistönjäsentä.[3]
Merijalkäväen luutnantin Thomas Reevesin johtama valtausmiehistö, johon kuului 48 merisotilasta HMS Minotaurilta, nousi Neptunon kannelle vastaanottamaan antautumisen. Valdés oli edelleen hoidettavana, joten Miranda siirrettiin Minotaurille luovuttamaan miekkansa Charles Mansfieldille. Reeves kuljetti Mirandan lisäksi 25 muuta espanjalaista Minotaurille, vangitsi loppumiehistön, lukitsi tuliaseet ja asetti vartion ruutivarastoon.[3]
Minotaur otti vaurioituneen aluksen hinaukseen ja aloitti seuraavana päivänä hylyn siirron pois taistelualueelta. Myrskyn noustua köysi katkesi jättäen Neptunon tuuliajolle ajautumaan matalikolle. Päämasto katkesi 22. lokakuuta murskaten peräkannen alla olleen kapteeninhytin ja hytissä nukkuneen Diego de Soton ja yhden vartiossa olleen brittiläisen merisotilaan. Päämaston katkettua alus oli mastoton ja miehistö pyrki nostamaan hätämaston ja estämään alusta kaatumasta.[3]
Ranskalainen Julien Cosmao ja kommodori Enrique MacDonell lähtivät 23. lokakuuta Cádizista merelle muutamien taistelusta selvinneiden alusten kanssa vallatakseen aluksia takaisin. Osastoon kuului Ranskan laivaston linjalaivat Neptune, Indomptable ja Pluton sekä Espanjan laivaston Rayo ja San Francisco de Asis. Lisäksi fregatit Cornélie, Thémis, Hortense, Rhin ja Hermione sekä prikit Furet ja Argus lähtivät merelle. Fregattien häiritessä brittejä Hermione otti Neptunon hinaukseen samalla kun aluksella olleet sotavangit valtasivat aluksensa takaisin. Vangitut britit lähetettiin kannen alle pumppuihin, ja Neptuno laski ankkurin Cádizinlahdella. Yöllä myrsky jälleen voimistui. Neptunon ankkuri irtosi ja alus ajautui maihin.[3]
Seuraavien päivien aikana aluksen miehistöä siirrettiin maihin veneillä ja kalastusaluksilla mukaan lukien Valdés, kunnes aallokko hakkasi hylyn rikki hukuttaen samalla kaksikymmentä miehistönjäsentä.[3]
Lähteet muokkaa
- Goodwin, Peter: The Ships of Trafalgar - The British, French and Spanish Fleets October 1805. Lontoo, UK: Conway Maritime Press, 2005. ISBN 1-84486-015-9. (englanniksi)
- Winfield, Rif; Tredrea, John; Garcia-Torralba Pérez, Enrique & Blasco Felip, Manuel: Spanish Warships in the Age of Sail 1700-1860: Design, Construction, Career and Fates. Seaforth Publishing, 2023. ISBN 978-1-5267-9078-1. (englanniksi)
- Saint, Hubert, C. de: Ships of the line of the Spanish Navy (1714-1825) Part 4. Warship, 1986, X. vsk, s. 283–285. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-449-0. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
| Montañés - Neptuno - Argonauta |
| Edeltäjä: San Ildefonso -luokka/San Vicente Ferrer -luokka – Seuraaja: Reina Isabel II -luokka |