Isoruohokaija
Isoruohokaija (Neophema elegans) on australialainen pitkäpyrstöinen kaija.
| Isoruohokaija | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Ruohokaijat Neophema |
| Laji: | elegans |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Neophema elegans |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Linnun pituus on noin 22 cm ja paino 40–51 g. Sen höyhenpuku on pääosin kellanvihreä, otsassa ja siivillä on kirkkansinistä. Koiras on kirkkaamman värinen.
Esiintyminen muokkaa
Isoruohokaijan esiintymisalue Australiassa on kaksiosainen: sitä tavataan mantereen lounaisosassa ja eteläosassa, myös Kengurusaarella, mutta ei Tasmaniassa. Kannan suuruus on yli 30 000 yksilöä. Gould kuvaili lajin holotyypin Victoriasta.[2]
Elinympäristö muokkaa
Isoruohokaijat asuvat avoimella maalla, harvapuustoisilla ruohostomailla, rannikon hiekkadyyneillä, akasiatiheiköissä ja kuivilla pensaikkomailla.
Lisääntyminen muokkaa
Lisääntymisaika on elokuusta marraskuulle. Pesä on tavallisesti puunkolossa. Naaras munii neljästä viiteen munaa, joita se hautoo noin 18 päivää. Poikaset jättävät pesän neljän-viiden viikon ikäisinä, ja saavat aikuisen höyhenpuvun kolmen tai neljän kuukauden ikäisinä.
Ravinto muokkaa
Ruokavalio koostuu siemenistä, hedelmistä ja marjoista.
Lähteet muokkaa
- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- World Parrot Trust (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Neophema elegans IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.4.2014. (englanniksi)
- ↑ IBC (englanniksi)