Nemyriv
Nemyriv (ukr. Немирів) on kaupunki Ukrainan Vinnytsjan alueen Vinnytsjan piirissä.[1][3][4][2][5] Nemyriv sijaitsee Etelä-Bugin vesistöön kuuluvan Ustjajoen vasemmalla rannalla, 45 kilometriä aluekeskus Ternopilistä kaakkoon.[1][3][6][7] Kaupungissa on vuonna 1899 avattu rautatieasema.[1]
| Nemyriv Немирів |
|
|---|---|
 lippu |
 vaakuna |
  Nemyriv |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Ukraina |
| Alue | Vinnytsjan alue |
| Piiri | Vinnytsjan piiri |
| Perustettu | 1300-luvun loppu |
| Kirjallinen maininta | 1506 |
| Kaupungiksi | 1985 |
| Pinta-ala ([1]) | |
| – Kokonaispinta-ala | 10,9 km² |
| Väkiluku (2022) ([2]) | 11 421 |
Tammikuun keskilämpötila on −4,4 ja heinäkuun +17,6 celsiusastetta. Keskimääräinen vuosisademäärä 729 millimetriä.[6]
Ukrainan tilastokeskus arvio kaupungin väkiluvuksi 11 421 asukasta (1.1.2022).[2] Vuoden 2001 väestönlaskennassa asukkaita oli 12 082, ja etniseltä taustaltaan he olivat pääosin ukrainalaisia.[1]
Seudun arkeologisissa tutkimuksissa on löytynyt jäänteitä skyyttien Nemyrivin linnoitetusta asutuksesta 600-500-luvuilta eaa.[1][3] Nuorempaa asutusta (900-1000 -luvuilta jaa.) on tavattu myös, mahdollisesti muinaisen Rusin ajalta.[1] Nykyinen asutus on saanut alkunsa 1300-luvun lopulla.[3] Ensimmäinen kirjallinen merkintä vuodelta 1506.[1][3][4] Puola-Liettuan osana se sai Magdeburgin kaupunginoikeudet vuonna 1581. Puolan toisessa jaossa (1793) kaupunki siirtyi Venäjän keisarikunnan hallintaan ja siitä tuli osa Podolian kuvernementtia.[1][3]
Kaupunkityyppisen taajaman aseman paikkakunta sai 1923[4][1] ja kaupungin aseman Ukrainassa vuonna 1985.[1][3] Ennen vuoden 2020 aluehallinnollista uudistusta Nemyriv oli Nemyrivin piirin hallinnollisen keskus, mutta koko piiri liitettiin uudistuksessa osaksi Vinnytsjan piiriä.[1][5]
Arkkitehtonisista kohteista mainittakoon kaksi kirkkoa (1805–30 ja 1881), lukiorakennus (1815 tai 1838), sähköasema ja mylly (1890-luku), Marija Štšerbatovan palatsi (1894–1917).[1][4][3]
-
Kaupunkinäkymää. -
Katolinen kirkko (1805–30). -
Mykolajivin luostarin Pyhän kolminaisuuden kirkko (1881). -
Sähköasema ja mylly (1890-luku). -
Marija Štšerbatovan palatsi (1894–1917).
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j k l m В. С. Дець & А. П. Осадчий: Nemyriv misto (Немирів місто) Entsyklopedija Sutšasnoja Ukrajiny - Encyclopedia of Modern Ukraine, esu.com.ua. 2021. Viitattu 3.6.2023. (ukrainaksi)
- ↑ a b c Marija Timoninoji & Olena Vyšnevska (editors): Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2022 - Number of Present Population of Ukraine, as of January 1, 2022 (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2022) 2022. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny, Devstat Ukrajiny / Statistics Ukraine (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Arkistoitu 6.10.2022. Viitattu 3.6.2023. (ukrainaksi), (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Nemyriv Internet Encyclopedia of Ukraine, encyclopediaofukraine.com. 2009. Canadian Institute of Ukrainian Studies, University of Alberta/University of Toronto. Viitattu 3.6.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d Dmitro S. Vyrsjyi: Nemyriv (Немирів) Entsyklopedija istorija Ukrajiny (Ukrainan historian tietosanakirja), osa 7: Мі-О) , history.org.ua. 2010. Viitattu 3.6.2023. (ukrainaksi)
- ↑ a b Novi raiony: karty + sklad 17.7.2020. minregion.gov.ua. Arkistoitu 3.6.2022. Viitattu 8.5.2023. (ukrainaksi)
- ↑ a b Nemyriv (Немирів) Heohrafitšna entsyklopedija Ukrajiny eli Ukrainan maantieteen tietosanakirja, osa 2: Z-O, s. 408-409 (myös artikkeli Nemyrivin piiristä). Viitattu 3.6.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Je. L. Makarevitš (redaktor): Atlas avtomobilnyh dorog. Zapadnaja Jevropa. Strany Baltii, Rossija, Belarus, Ukraina, Moldova 1:700 000. Minsk, Valko-Venäjä: Izdatelstvo Jansejan, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nemyriv Wikimedia Commonsissa
