Nekrofilia

Seksuaalinen mielenkiinto ruumiisiin

Nekrofilia (kreik. νεκρός 'kuollut' + φιλία 'rakkaus') on harvinainen seksuaalinen kohdehäiriö, jossa asianosaisen seksuaalinen mielenkiinto kohdistuu ensisijaisesti kuolleisiin ruumiisiin.[1] Ruumiista kiinnostunutta kutsutaan nekrofiiliksi. Suomen rikoslaissa säädetään rangaistus hautarauhan rikkomisesta.[2]

Ted Bundy oli tunnettu yhdysvaltalainen nekrofiili ja sarjamurhaaja.

Nekrofilia-termiä käytti luultavasti ensimmäisenä psykiatri Richard von Krafft-Ebing teoksessaan Psychopatia Sexualis (1886).[3]

Luokittelu ja syytMuokkaa

Jonathan Rosmanin ja Phillip Resnickin mukaan on olemassa kolme nekrofilian arkkityyppiä:

  1. nekrofiilinen henkirikos eli uhrin murhaaminen myöhempää seksuaalista hyväksikäyttöä varten
  2. jo valmiiksi kuolleiden ruumiiden hyväksikäyttö
  3. nekrofiliset fantasiat, joita ei kuitenkaan toteuteta.

Erään tutkimuksen mukaan 68 prosentilla nekrofilian harrastamisen syy oli että halusi vastustamattoman ja hylkäämättömän partnerin.[4]

Eläinten välinen nekrofiliaMuokkaa

Nekrofiliaa on havaittu lintujen välillä.[5] Ensimmäisen tieteellisen tutkimuksen teki alankomaalainen C. W. Moeliker tarkastelemalla heinäsorsauroksen ja ikkunaa päin lentäneen toisen heinäsorsauroksen välistä käyttäytymistä. Moeliker julkaisi havaintonsa heinäsorsien välisestä homoseksuaalisesta nekrofiliasta vuonna 2001.[6]

ElokuvissaMuokkaa

Punainen lohikäärmeMuokkaa

Thomas Harrisin romaanissa Punainen lohikäärme (1981) ja sen filmatisoineissa Psykopaatin jäljillä (1986) ja Punainen lohikäärme (2002) käsitellään nekrofiliaa.[7] Kirjassa ja elokuvissa ”Hammaskeiju”-nimeä kantava, perheitä tappava sarjamurhaaja harjoittaa nekrofiliaa perheenäitien ruumiiden kanssa.

Muut elokuvatMuokkaa

Nekromantik on vuonna 1987 valmistunut kauhun elementtejä omaava elokuva, jonka ohjasi Jörg Buttgereit. Juonessa pariskunta törmää ruumiiseen, joka innoittaa heidän seksielämäänsä.[8] Toinen nekrofiliaa käsittelevä elokuva on Lynne Stopkewichin ohjaama Kissed, joka ilmestyi vuonna 1996.[9] Espanjassa tehty The Corpse of Anna Fritz kertoo Pausta joka on ruumishuonella töissä. Kun sinne tuodaan näyttelijä Anna Fritzin ruumis tulevat hänen kaverinsa käymään siellä.[10]

LähteetMuokkaa

  1. nekrofilia Finto. Viitattu 25.7.2018.
  2. Finlex: Rikoslain 17 luvun 12 § finlex.fi.
  3. Oosterhuis, Harry: Sexual Modernity in the Works of Richard von Krafft-Ebing and Albert Moll. Medical History, 2012, 56. vsk, nro 2, s. 133–155. Cambridge University Press. doi:10.1017/mdh.2011.30. Artikkelin verkkoversio Viitattu 18.7.2018.
  4. Rosman, Jonathan P. & Resnick, Phillip J.: Sexual Attraction to Corpses: A Psychiatric Review of Necrophilia. Journal of the American Academy of Psychiatry and the Law Online, 1989, 17. vsk, nro 2, s. 153-163. Artikkelin verkkoversio Viitattu 18.7.2018.
  5. Randy rock doves join party with the dead (englanniksi) theguardian.com.
  6. Moeliker, C. W.: Deinsea: The first case of homosexual necrophilia in the mallard Anas platyrhynchos ( Aves: Anatidae), s. 243-247. , 2001. ISSN 0932-9308. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 2.4.2013). en
  7. Love With A Corpse: 5 Bizarre Real-Life Cases of Necrophilia: The 13th Floor the13thfloor.tv. Viitattu 16.11.2017 (englanniksi) .
  8. NEKRomantik (Nekromantik) Filmaffinity - Movieaffinity. Viitattu 5.11.2020. (englanniksi)
  9. Kelly, Brendan: Kissed Variety. 16.9.1996. Viitattu 5.11.2020. (englanniksi)
  10. Synopsis. The Corpse of Anna Fritz Directed by Hèctor Hernández Vicens. Arkistoitu 29.1.2020. Viitattu 5.11.2020. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nekrofilia.


Tämä psykologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.