Avaa päävalikko

Neitsytniemi oli yksi Viipurin vanhoista suomalaisista kaupunginosista, joka sijaitsi Linnasaaren lounaisosassa samannimisellä niemellä. Idässä Neitsytniemi rajoittui Siikaniemen kaupunginosaan. Viipurin keskustaan oli matkaa hieman yli kilometri ja Neitsytniemestä oli myös siltayhteys viereiseen Sorvalin saareen. Nykyään alue kuuluu muun Linnasaaren tavoin Petrovskin (Петровский) kaupunginosaan.[1]

Vuoden 1930 väestönlaskennassa Neitsytniemessä oli 1 640 asukasta, joista 1 362 oli suomenkielisiä, 86 ruotsinkielisiä ja 192 muunkielisiä.[2]

HistoriaMuokkaa

Alueella oli kaupunkiin kuuluvaa asutusta jo 1700-luvun alkupuolella, mutta varsinaisesti Neitsytniemen asuttaminen aloitettiin 1750-luvulla, jolloin saareen rakennettu Pyhän Annan kruunun linnoitus oli saatu valmiiksi. Alueen pohjoisosa varattiin sotilaskäyttöön, sinne valmistui kasarmirakennusten lisäksi myös muun muassa sotilassairaala 1790-luvulla.[3] Neitsytniemi oli alun perin tarkoitettu vain suomalaisten asuinalueeksi, mutta lopulta sinne sallittiin myös venäläisten muutto, koska kansallisuuksien pitäminen erillään oli käytännössä mahdotonta.[4] Uusi asemakaava alueelle valmistui vuonna 1828.[5] Vuonna 1912 Neitsytniemeen aloitettiin raitiovaunuliikenne kaupungin keskustasta. Turunsillalta lähteneen linjan päätepysäkki oli Palotorilla.[6]

Neitsytniemessä oli myös kaksi hautausmaata ja ortodoksinen kirkko. Venäläisen varuskuntasairaalan Pietari-Paavalin kirkko ja hautausmaa sijaitsivat Palotorin pohjoispuolella ja aukion lounaispuolella oli puolestaan ruotsalais-saksalaisen seurakunnan luterilainen hautausmaa. Ortodoksinen kirkko ja hautausmaa hylättiin Suomen itsenäistymisen myötä. Luterilainen hautausmaa oli käytössä vain vuodet 1773–1799. Sinne on haudattu muun muassa Viipurin rykmentin komentaja kreivi Adlerberg sekä Anhalt-Bernburgin prinssi Viktor Amadeus, jonka hautamuistomerkin suunnitteli italialainen arkkitehti Giacomo Quarenghi. Hautausmaa muistomerkkeineen on kuitenkin tuhoutunut.[7] Lisäksi Neitsytniemessä oli katolinen lastenkoti ja sen yhteydessä Neitsytniemen kappeli.

Kasarmialue ja sotilassairaalaMuokkaa

Suomen itsenäistymisen jälkeen Neitsytniemen kasarmialueella toimivat Kenttätykistörykmentti 2 ja Viipurin ilmatorjuntarykmentti.[3] Lisäksi Suomen armeijan käyttöön otettiin vanha sotilassairaala. Vuonna 1932 valmistui sairaalan lisärakennus, jonka myötä Viipurin sotilassairaalassa oli 530 sairaspaikkaa.[8] Se oli Helsingissä toimineen Tilkan ohella toinen Suomen suurista sotilassairaaloista. Talvisodan sytyttyä sairaalan toiminta siirrettiin pois Viipurista.[9] Suomalaisten rakentama sotilassairaala on kuitenkin edelleen sairaalakäytössä.

LähteetMuokkaa

  1. РЕЕСТР МИКРОРАЙОНОВ Viipurin kaupunki. Viitattu 27.10.2014. (venäjäksi)
  2. Viipurin väestölaskenta marraskuun 27 p. 1930: Taululiitteitä (PDF) (sivut 26–27) Suomen virallinen tilasto 6: Väestötilastoa 71:3. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2.11.2014.
  3. a b Neitsytniemen kaupunginosa VirtuaaliViipuri 1939. Viitattu 27.10.2014.
  4. Tietosanakirja / 10. Työehtosopimus-Öölanti Tietosanakirja Osakeyhtiö 1919, Projekt Runeberg. Viitattu 27.10.2014.
  5. Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura Viitattu 27.10.2014.
  6. Viipurin raitiotielinjat Raitio.org. Viitattu 27.10.2014.
  7. Repo, Leena: ”Hautausmaiden historiaa Viipurissa” Viipurin kaupunki.Viitattu 16.11.2014.
  8. Forsius, Arno: ”Viipurin kaupungin lääkärikunnasta 1900-luvun alkupuolella” Viitattu 27.10.2014.
  9. Forsius, Arno: ”Keskussotilassairaala 2 ja Hämeen Sotilassairaala vuosina 1941–1994” Viitattu 27.10.2014.