Neil Peart

kanadalainen rumpali

Neil Elwood Peart OC, (12. syyskuuta 1952 Hamilton, Ontario7. tammikuuta 2020 Santa Monica Kalifornia) oli kanadalainen rumpali. Hän varttui St. Catharines'ssä Ontariossa ja aloitti rumpujen soittamisen 13-vuotiaana. Hän opiskeli soittoa ahkerasti ja muutti Lontooseen 18-vuotiaana työskennelläkseen sessiorumpalina, mutta ei menestynyt. Hän liittyi Rushiin 1974 John Rutseyn tilalle koesoiton jälkeen. Peart kirjoitti myös suurimman osan Rushin sanoituksista.

Neil Peart
Neil Peart, Xcel Energy Centerissä, Saint Paulissa, Minnesotassa toukokuussa 2008.
Neil Peart, Xcel Energy Centerissä, Saint Paulissa, Minnesotassa toukokuussa 2008.
Henkilötiedot
Koko nimi Neil Elwood Peart
Syntynyt 12. syyskuuta 1952
Hamilton, Ontario, Kanada
Kuollut 7. tammikuuta 2020 (67 vuotta)[1]
Santa Monica, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti muusikko, musiikkituottaja, kirjailija
Muusikko
Aktiivisena 1973–2018
Tyylilajit hard rock
progressiivinen rock
jazz
swing
Soittimet rummut, perkussiot
Yhtyeet Rush
Levy-yhtiöt Mercury, Anthem, Atlantic
Palkinnot

Modern Drummer Hall of Fame 1983
Rock and Roll Hall of Fame 2013

Aiheesta muualla
www.neilpeart.net

Rumpujen soiton ohella Neil Peart tunnettiin myös kirjallisuuden ystävänä: hänet on aikoinaan tunnettu Ayn Randin filosofian kannattajana[2] mutta myös arvostusta saaneiden matkakertomusten kirjoittajana. The Masked Rider: Cycling in West Africa kertoo pyöräretkestä Länsi-Afrikassa. The Ghost Rider: Travels on the Healing Road on Neil Peartin omakohtaisen tragedian selviytymistarina. Traveling Music: Playing Back the Soundtrack to My Life and Times on kurkistus Peartin lapsuuteen ja nuoruuteen matkamusiikin synnyttämien muistojen alkulähteiltä.

Neil Peartin tiedetään olleen julkisuutta visusti kaihtava ja siitä vaivautuva persoona. Hän varjeli yksityisyyttään tarkasti ja käytti siksi usein matkustaessaan salanimiä, kuten John Elwood Taylor.

Neil Peart käytti DW Drumsin rumpuja, Sabianin symbaaleja (Paragon-sarja), Rolandin sähkörumpuja sekä Pro Markin kapuloita. Hänen tunnusmerkkejään oli live-esiintymisissä käyttämänsä "360°"-rumpusetti, joka sijaitsi kääntyvän korokkeen päällä.[3]

Peart pääsi Modern Drummerin Hall of Fameen vuonna 1983 ja hän on voittanut useita palkintoja, muun muassa Modern Drummer -lehden parhaan rumpalin palkinnon yhdeksän kertaa ja parhaan lyömäsoitinartistin palkinnon vuonna 1982. Lisäksi Peart ja Rushin muut jäsenet ovat officer-tason Order of Canada -kunniamerkin haltijoita. Rush valittiin Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 2013.

Peart ilmoitti joulukuussa 2015 jäävänsä eläkkeelle. Syynä eläkkeelle jääntiin olivat Peartin krooninen tendinopatia ja rumpujen soitosta tulleet olkapääkivut. Peartilla oli jo vuonna 2015 Rushin R40-kiertueella ollut hankaluuksia rumpujen soiton kanssa kipujen takia. Joulukuussa 2018 Rushin keulahahmo ja basisti Geddy Lee ilmoitti haastattelussa Peartin lopettaneen rumpujen soiton kokonaan. Peartin rumpujen soiton lopettaminen myös johti Rushin lakkauttamiseen vuonna 2018 kolmen vuoden epävarmuuden jälkeen. Peart kuoli 7. tammikuuta 2020 Santa Monicassa, Kaliforniassa aivosyöpään, jota oli sairastanut kolme vuotta.[4]

LähteetMuokkaa

  1. Eriksson, Anssi: Medialähteet: Legendaarinen Rush-rumpali Neil Peart, 67, on kuollut Uutiset. 10.1.2020. Soundi. Viitattu 10.1.2020.
  2. Greene, Andy: Q&A: Neil Peart On Rush's New LP and Being a 'Bleeding Heart Libertarian' Music. 12.6.2012. The Rolling Stone. Viitattu 25.12.2015. (englanniksi)
  3. Neil Peart Time Machine kit tour Youtube. 2.6.2011. Rhythm Magazine. Viitattu 19.2.2014. (englanniksi)
  4. Hiatt, Brian: Neil Peart, Rush Drummer Who Set a New Standard for Rock Virtuosity, Dead at 67 Music. 10.1.2020. The Rolling Stone. Viitattu 10.1.2020. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa