Neeme Ruus
Neeme Ruus (11. joulukuuta 1911 Vologdan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 2. kesäkuuta 1942 Tallinna[1]) oli Viron kansanhallituksen sosiaaliministeri ja sitä seuranneen Neuvosto-Viron kansankomissarien neuvoston esimiehen varamies eli varapääministeri juuri ennn kuin saksalaiset valloittivat Viron.[2]
| Neeme Ruus | |
|---|---|
 |
|
| Neuvosto-Viron varapääministeri | |
|
23. kesäkuuta 1941 - 1942
|
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. joulukuuta 1911 Vologdan kuvernementti, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 2. kesäkuuta 1942 (30 vuotta) Tallinna, Neuvosto-Viro |
| Kansalaisuus | virolainen |
| Puoliso | Karin Ruus (o.s. Aruküll), (1913–1976) |
| Tiedot | |
| Puolue | Viron kommunistinen puolue (EKP) |
| Muut puolueet | Neuvostoliiton kommunistinen puolue (NKP) |
Ruusin toiminta Viron tasavallan aikaan muokkaa
Neeme Ruus kuului Venäjälle muuttaneiden virolaisten jälkeläisiin. Hän syntyi Vologdan kuvernementin Oparinon kylässä Virosta muuttaneen suutarin perheeseen. Viron itsenäistymisen jälkeen Neeme Ruusin perhe palasi 1920-luvulla Viroon. Virossa Neeme Ruus kävi kansakoulun Elvassa ja Võrussa sekä lukion Valgassa ja Pärnussa. Lukioaikanaan hän liittyi Viron nuorisososialistiseen liittoon, ja lukion päätyttyä hän liittyi myös laittomaan Viron kommunistiseen puolueeseen.[2]
Vuonna 1930 hän aloitti työn kirjanpitäjänä Rahva Sõna -kustannusyhtiössä ja liittyi myös toimistotyöntekijöiden ammattiliittoon. Vuodesta 1931 Neeme Ruus oli Nuorten sosialistiliiton hallituksen jäsen.[2]
Vuonna 1931 hän muutti Ruotsiin, jossa hän työskenteli vuoden esperantonopettajana Ruotsin Esperanto-instituutissa. Sieltä hän teki opintomatkoja Norjaan, Tanskaan, Belgiaan, Ranskaan ja Sveitsiin. Hän asui pitkään Genevessä ruotsalaisena stipendiaattina. Ruus palasi Viroon vuonna 1932 ja seuraavana vuonna hän aloitti työt Viron koulutusliiton konsulttina. Vuodesta 1936 hän toimi Tallinnan kansankorkeakoulun apulaisjohtajana. Hän oli Kulttuuriyhdistys Ideen varapuheenjohtaja, ja puheenjohtaja Aleksander Abenin vangitsemisen jälkeen hän toimi puheenjohtajana viranomaisten lopettaessa yhdistyksen toiminnan 20. maaliskuuta 1940. Neeme Ruus toimi 1930-luvun lopulla Kansallisneuvoston ensimäisessä kokoonpanossa ja Tallinnan kaupunginvaltuustossa. Vuoden 1938 kommunistien armahduksen jälkeen hän oli tutustunut vankeudessa olleisiin, kuten Hendrik Allikiin, Oskar Sepreen, Johannes Lauristinin, ja tutustunut näin Viron silloiseen kommunistiseen liikkeeseen.[2]
Johtotehtävissä Neuvosto-Virossa muokkaa
Neuvostoliiton miehitettyä Baltian maat ml. Viron niihin nimitettiin uudet neuvostomyönteiset hallitukset, ja Virossa Neeme Ruus toimi 21. kesäkuuta 1940 nimitetyn Varesin kansanhallituksen sosiaaliministerinä. Yhdessä muiden Varesin kansanhallituksen jäsenten kanssa hän liittyi heinäkuussa 1940 Viron kommunistiseen puolueeseen ja Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen (NKP). Heinäkuun lopulla 1940 hänestä tuli puolueen propangandasihteeri. Ruusista tuli 23. kesäkuuta 1941 Saksan Neuvostoliittoon hyökkäyksen alla 1941 Lauristinin kansankomissaarien neuvoston varapuheenjohtaja.[2]
Saksalaisten tunkeutuessa kohti Viroa heinäkuussa 1941 Neeme Ruus jätettiin maanalaiseen puoluetyöhön Viroon. Maanalaisia töitä varten hänellä oli käytetävissään radioasema ja painolaitteet. Piilopaikka oli Tallinnasta 60 kilometrin päässä Hirvlin kylässä Pajun tilalla. Hänen toimintansa havaittiin kuitenkin pian, ja Viron miehittäneet saksalaiset pidättivät ja teloittivat hänet. Maanalaista työtä jäi hoitamaan Ruusin jälkeen Karl Säre.[2]
Lähisukulaisista muokkaa
Neeme Ruus oli Ingrid Rüütelin isä. Ingrid-tytär syntyi avioliitosta virolaisnäytelijä Karin Ruusin kanssa.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Juhatus ja liikmed Juhatus ja liikmed. Viitattu 24.12.2022 (viroksi).
- ↑ a b c d e f g Pekka Erelt: Neeme Ruus - reetur ja reedetu 5.2.2002. Eesti Ekspress. Viitattu 24.12.2022 (viroksi).