Nationalsozialistisches Kraftfahrkorps
Nationalsozialistisches Kraftfahrkorps (suomeksi osapuilleen Kansallissosialistiset moottoroidut joukot), joka yleisesti tunnettiin lyhenteellä NSKK, oli Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen puolisotilaallinen alajärjestö. Järjestö toimi vuodesta 1931 vuoteen 1945. Järjestön edeltäjä oli Nationalsozialistisches Automobilkorps, joka perustettiin vuonna 1930. NSKK:ta johti Adolf Hühnlein vuodesta 1934 aina kuolemaansa 1942. Hänen jälkeensä järjestön johtoon nousi Erwin Krauss. Muodollisesti Adolf Hitler oli järjestön korkein johtaja, NSKK toimi suoraan hänen alaisuudessaan.
NSKK muodostui alun perin SA:n yhteydessä toimineista moottoroiduista yksiköistä, ja se toimi aluksi organisatorisesti SA:n osana. Vuonna 1934 se irrotettiin SA:n alaisuudesta ja siitä muodostettiin itsenäinen, suoraan Hitlerin alaisuudessa toiminut puolueen järjestö. Tämä toimenpide saattoi hyvinkin estää NSKK:n alasajon, koska vielä samana vuonna SA joutui laajamittaisen puhdistuksen, niin kutsutun pitkien puukkojen yön kohteeksi. Tällöin SA myös menetti entisen vaikutusvaltaisen asemansa.
NSKK:n pääasiallinen tarkoitus oli harjaannuttaa jäsenistöään moottoroitujen ajoneuvojen käsittelyssä ja huoltamisessa. Järjestö järjesti liikennekoulutusta ja -kursseja sekä jäsenistölleen että laajalle yleisölle. Erityisen tärkeää oli yhteistyö koulujen ja Hitler-Jugendin kanssa, joiden tuella järjestettiin nuorille suunnattuja liikennekursseja ja -valistusta. Jäsenille järjestettiin myös koulutusta moottoriajoneuvojen, ennen muuta autojen ja moottoripyörien huollossa ja korjaamisessa. 1930-luvun puolestavälistä NSKK alkoi myös järjestää tiepäivystystä ja teknistä apua vahinkojen uhreille. NSKK teki siis pitkälti samanlaista työtä kuin suomalainen Autoliitto. Toisaalta NSKK:n toiminnassa oli myös selkeä sotilaallinen aspekti; järjestö pyrki kouluttamaan moottoriajoneuvojen käytön hallitsevia miehiä, jotka sodan syttyessä voitaisiin kutsua armeijan palvelukseen – Saksan armeija Wehrmacht luotti kuljetuksissa vielä pitkälti hevosiin.
Vaikka NSKK:lla oli kansallissosialistisessa Saksassa virallinen asema, se ei saanut oikeutta järjestää ajo-opetusta tai myöntää ajokortteja. Ajo-opetuksesta vastasivat edelleen autokoulut ja ajokortit myönsivät saksalaiseen tapaan kunnan virkamiehet.
Jäsenyys NSKK:ssa ei edellyttänyt autonkäsittelytaitoja eikä ajokorttia. Järjestön jäsenistölleen antaman koulutuksen katsottiin korvaavan nämä puutteet. Sitä vastoin jäsenistöltä edellytettiin puhdasta arjalaista verenperimää; juutalaiset ja muut ”alempirotuiset” eivät saaneet liittyä järjestön jäseneksi.
Toisen maailmansodan sytyttyä vuonna 1939 NSKK:n rooli nousi sodankäynnin kannalta keskeiseksi. Wehrmacht kääntyi kuljetus- ja huoltoasioissa usein NSKK:n puoleen, koska siltä löytyi tarvittavaa asiantuntemusta. Suurin osa NSKK:n jäsenistä kutsuttiin Wehrmachtin palvelukseen ja he palvelivat erilaisissa moottoroiduissa joukoissa ja kuljetustehtävissä. Toisaalta monet miehet, jotka terveydellisistä syistä eivät voineet palvella armeijassa, määrättiin korvaavaan työpalvelukseen NSKK:hon. Holokaustin eli juutalaisten laajamittaisen tuhoamisen käynnistyttyä vuonna 1942 NSKK joutui mukaan järjestelemään juutalaisten kuljetuksia Itä-Euroopan kaupungeista keskitysleireihin.
Vuonna 1945 NSKK:m toiminta kiellettiin muiden kansallissosialististen järjestöjen tapaan. Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynnissä NSKK todettiin ”tuomittavaksi” järjestöksi (vaikkakaan ei ”rikolliseksi”) ja sen kielto vahvistettiin.
Arvomerkit 1940-1945 muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nationalsozialistisches Kraftfahrkorps Wikimedia Commonsissa
