Naprej zastava slave

Naprej zastava slave, (”Eespäin, kunnian lippu”) on Slovenian entinen kansallislaulu. Laulun on sanoittanut Simon Jenko ja säveltänyt Davorin Jenko 16. toukokuuta 1860. Kyseessä on voimakas isänmaallinen runo, josta tuli pian sloveenien tunnuslaulu. Kun Itävalta-Unkariin kuuluneesta Sloveniasta tuli vuonna 1918 osa Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntaa (myöhemmin Jugoslavian kuningaskunta), tuli Naprej zastava slavesta osa maan kansallislaulua – sen osina olivat lisäksi Serbian ja Kroatian kansallishymnit. Toisen maailmansodan jälkeen, ja maan muututtua federatiiviseksi kansantasavallaksi maan kansallislauluksi valittiin vanha slaavilainen vapauslaulu Hej, sloveni.

Slovenian itsenäistymispyrkimysten voimistuessa 1980-luvulla Naprej zastava slavesta tuli taas suosittu isänmaallinen laulu. Kansallislaulun asemaa se ei kuitenkaan saavuttanut, vaan siksi valittiin maan itsenäistyttyä 1991 sloveenien runoilijoista suurimman, France Prešerenin kirjoittama ja Stanko Premrlin säveltämä Zdravljica. Naprej zastava slave on kuitenkin Slovenian armeijan tunnuslaulu.

Davorin Jenko sävelsi myös Serbian nykyäänkin käytössä olevan kansallislaulun Bože pravde.

SanatMuokkaa

SloveeniksiMuokkaa

Naprej zastava Slave

Naprej zastava slave,
na boj junaška kri,
za blagor očetnjave
naj puška govori!

Z orožjem in desnico,
nesimo vragu grom,
zapisat v kri pravico,
ki terja jo naš dom.

Naprej zastava slave,
na boj junaška kri,
za blagor očetnjave
naj puška govori!

Naprej! Naprej!

Käännös suomeksiMuokkaa

Eespäin, kunnian lippu

Eespäin, kunnian lippu,
taistoon, vereen sankarten!
Isänmaamme tähden
soikoon kiväärit.

Asein, joita kannamme kupeellamme,
tuomme vihan perkeleen
kirjoittamaan verellä oikeuden,
jota maamme vaatii.

Eespäin, kunnian lippu,
taistoon, vereen sankarten!
Isänmaamme tähden
soikoon kiväärit.

Eespäin! Eespäin!