Naistenlahden voimalaitos
Naistenlahden voimalaitos on Tampereella Näsijärven rannalla sijaitseva Tampereen Sähkölaitoksen voimala, joka koostuu kahdesta voimalaitosyksiköstä, jotka ovat Naistenlahti 1 ja 3. Niistä ensimmäinen otettiin käyttöön vuonna 1971.[1][2] Naistenlahti 3 korvasi vuonna 1977 valmistuneen Naistenlahti 2 -yksikön valmistuttuaan vuonna 2022.[3]
| Naistenlahden voimalaitos | |
|---|---|
 |
|
| Teho |
129 MW / 60 MW (sähkö) 144 MW / 120 MW (lämpö) |
| Omistaja | Tampereen Sähkölaitos |
| Valmistunut | 1971, 1977 |
| Sijainti |
Rauhaniementie 13 Tampella, Tampere |
| Koordinaatit | |
Yksiköt muokkaa
Naistenlahti 1 muokkaa
- valmistumisvuosi 1971, pääpolttoaine alun perin öljy[4]
- polttoainemuutos 1982, pääpolttoaineeksi turve[4]
- modernisointi kombivoimalaitokseksi 2000, pääpolttoaine maakaasu[2]
- sähköteho 129 MW[2]
- lämpöteho 144 MW[2]
- toimii nykyään Fingridin varavoimalaitoksena[2][5]
Naistenlahti 2 muokkaa
- Kuplapetikattila (BFB), Tampella (Babcock & Wilcox lisenssillä)
- valmistumisvuosi 1977, pääpolttoaine turve[4]
- modernisointi 1998, polttoaineet puu, turve, kaasu ja öljy[2]
- sähköteho 60 MW[2]
- lämpöteho 120 MW[2]
- sammutettiin maaliskuussa 2022; korvataan uudella Naistenlahti 3 -yksiköllä[3]
Naistenlahti 3 muokkaa
- rakenteilla oleva biovoimalaitos[3]
- Kiertoleijukattila (CFB), Valmet
- Valmistuu 2022, otetaan kaupalliseen käyttöön 2023.[3] Joulukuussa 2022 laitoksessa on meneillään testauksia[6].
Arkkitehtuuri muokkaa
Naistenlahden voimalaitoksen on suunnitellut Tampereen kaupungin arkkitehtiosasto. Voimala on teollisuusarkkitehtuuria edustava valtava rakennuskompleksi, joka korkeine piippuineen näkyy kauas. Se toimii Lapinniemen alueen maisemallisena maamerkkinä ja muodostaa visuaalisen parin Lapinniemen entisen puuvillatehtaan kanssa.[1][7]
Voimalaitokseen lisättiin 2000-luvulla näyttävä julkisivuvalaistus, joka korosti kohteen monumentaalista luonnetta. Valaistuksen suunnittelivat Valoa Design -yhtiön Roope Siiroinen, Heini Ylijoki ja Arto Heiskanen. Vuonna 2008 heidät palkittiin tästä työstä kansainvälisesti arvostetulla GE Edison Award -palkinnolla, jota on luonnehdittu ”valaistusalan Oscariksi”.[1][8][9] Julkisivuvalaistus poistettiin käytöstä keväällä 2020 voimalaitoksen laajennushankkeen vuoksi.[10]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Tampereen keskustan rakennettu kulttuuriympäristö 2012, liite 2: Modernin rakennuskulttuurin kohteet (PDF) kortti 5: Naistenlahden voimalaitos. Tampere: Tampereen kaupunki & A-Insinöörit Suunnittelu Oy, 2012. Viitattu 3.10.2019.
- ↑ a b c d e f g h Voimalaitokset Tampere: Tampereen Sähkölaitos. Viitattu 28.4.2022.
- ↑ a b c d Hankaniemi, Anu Leena: Tampereelle saapui kuninkaallinen delegaatio: Kentin prinssi ihmetteli tamperelaisten rakentamisen nopeutta Yle Uutiset. 27.4.2022. Viitattu 28.4.2022.
- ↑ a b c Tampere remontoi turvevoimalansa MTV Uutiset. 9.6.1997. Viitattu 3.10.2019.
- ↑ Happonen, Kari: Historian paras liiketulos: Tampereen Sähkölaitos maksaa 15 miljoonan euron osingon kaupungille, hinnat eivät nouse Aamulehti. 29.3.2018. Arkistoitu 3.10.2019. Viitattu 3.10.2019.
- ↑ Joulukuussa testataan sähköntuotantoa voimalaitoksella (Arkistoitu – Internet Archive) Naistenlahti.fi. 1.12.2022. Viitattu 14.12.2022
- ↑ Haavisto, Heli: Tampereen Lapin pientaloalueen suojeluasemakaava: Rakennetun kulttuuriympäristön inventointi (PDF) s. 21–23. Tampere: Pirkanmaan maakuntamuseo, 2013. Viitattu 3.10.2019.
- ↑ Kirkkain valaistuspalkinto Tampereelle Markkinointi & Mainonta. 28.5.2008. Viitattu 3.10.2019.
- ↑ Niemelä, Jari: Tamperelaisen Tiedon Portaat. Tampereen asiat aasta yyhyn, s. 226. Tampere: Tampere-Seura, 2008. ISBN 978-952-5558-05-0.
- ↑ Vasara, Päivi: Naistenlahden voimalan komea julkisivuvalaistus pysyy pimeänä tämän ja ensi talven – Näyttävä paluu tapahtuu vuonna 2022 Aamulehti. 17.9.2020. Arkistoitu 24.9.2020. Viitattu 20.9.2020.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Naistenlahden voimalaitos Wikimedia Commonsissa
- Naistenlahti 3 -hankkeen kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)
- Turvallisuustiedote lähialueen asukkaille (Arkistoitu – Internet Archive)