Nô Pintcha (”Eteenpäin”) on Guinea-Bissaun pääkaupungissa Bissaussa ilmestyvä portugalinkielinen julkisen palvelun sanomalehti.

Lehden etusivu vuodelta 2017.

Valtion tiedotuslaitoksen julkaiseman Nô Pintchan ensimmäinen numero ilmestyi 27. maaliskuuta 1975. Se oli kolme kertaa viikossa ilmestyvä kahdeksansivuinen tabloidi. Lehden levikki oli aluksi 3 500 ja vuotta myöhemmin 5 000 kappaletta. Toimittajat olivat etupäässä nuoria opiskelijoita, joilla ei ollut aikaisempaa journalistikokemusta. He saivat koulutuksensa työn ohessa Portugalin hallituksen lähettämien tai siellä opiskelleiden toimittajien opastamina. Vanhasta ja kuluneesta painokalustosta huolimatta lehdellä oli riittävät toimintaedellytykset ja se levisi myös maaseudulle. Maata hallineen PAIGC:n puoluekokouksen aikana marraskuussa 1977 testattiin päivittäistä ilmestymistä. 1980-luvun alussa lehti kasvoi kymmensivuiseksi ja se julkaisi ajoittain kulttuuri- ja urheiluliitteitä.[1]

Lehden sisältö keskittyi maan ainoan puolueen ja hallituksen toimiin, paikallisuutisiin, valtiovierailuihin ja ideologiseen aineistoon. Kansainväliset uutiset käsittelivät lähinnä Afrikan maiden tapahtumia. Lehdessä julkaistiin myös mielipidekirjoituksia ja se pyrki vähitellen vapautumaan puolueideologian ahtaista kehyksistä.[2] Nô Pintchan lisäksi maassa ilmestyi PAIGC:n kansallisneuvoston, nuorisojärjestön, pioneerien ja armeijan lehtiä[3].

Lehden toimitukselliset ja tekniset edellytykset heikkenivät 1980-luvun kuluessa. Levikki laski 2 000 kappaleeseen vuonna 1986. Vuonna 1988 ilmestyi vain 21 ja seuraavana vuonna 15 numeroa. Samalla lakkasi säännöllinen uutisointi maaseudun tapahtumista.[4]

Nykyään Nô Pintcha on maan muiden sanomalehtien tapaan pienikokoinen viikkolehti, jonka levikki on noin 500 kappaletta. Sen ongelmia ovat riittämätön rahoitus, johdon ja henkilökunnan vaihtuvuus sekä yksityisten lehtien kilpailu.[4] Toimintakulut saadaan valtiolta ja ilmoituksista. Lehti painetaan kansallisessa painotalossa ja se leviää vain pääkaupunkiin.[5]

Guinea-Bissaun muita sanomalehtiä ovat yksityiset Expresso Bissau, Gazeta de Notícias, Bantabá de Nobas, Última Hora ja O Democrata[6].

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Soares Lopes, s. 64–66.
  2. Soares Lopes, s. 66–67.
  3. Soares Lopes, s. 68.
  4. a b Soares Lopes, s. 67.
  5. Soares Lopes, s. 117–118.
  6. Soares Lopes, s. 55.

Aiheesta muualla muokkaa