Näyteikkuna

Näyteikkuna on kaupan ikkuna, johon myytäviä tavaroita asetetaan näytteille.[1] Näyteikkunan avulla asiakkaita houkutellaan ostoksille liikkeeseen. Vitriini-sana on joissakin kielissä laajentunut tarkoittamaan myös näyteikkunaa, joten näyteikkunan voidaan ajatella olevan suuri vitriini.

Näyteikkuna saatettiin pitää kirkkaana tuulettimen avulla. Piirros Yhdysvalloista vuodelta 1916.
Museoon ennallistettu muotiliikkeen näyteikkuna 1800-luvun Pietarista.

HistoriaaMuokkaa

Ensimmäiset näyteikkunat tehtiin 1700-luvun puolivälissä Pariisin Rue de Richelieu- ja Rue du Faubourg-Saint-Honoré -kaduille muotiliikkeisiin, joista tunnetuin oli Rose Bertinin salonki Au Grand Mogol. Muotiliikkeiden ikkunoista muodostui eräänlaisia näyttämöitä, joissa tuotteita mainostettiin. Niihin asetettiin luonnollista kokoa olevia nukkeja, jotka oli puettu uusimman muodin mukaisesti. Mallinuket valmistettiin vahasta, puusta tai posliinista.[2]

Näyteikkunoista tuli myös 1800-luvun jälkipuoliskolla yleistyneiden tavaratalojen merkittävä tiedotuskanava. 1920-luvulla newyorkilainen Lord & Taylor keksi somistaa yhden näyteikkunansa lasten joulumaailmaksi,[3] mistä tuli vahva perinne monille muillekin tavarataloille, 1940-luvulta alkaen myös Helsingin Stockmannille[4].

Näyteikkunat SuomessaMuokkaa

Suomessa ensimmäiset suurikokoiset näyteikkunat tulivat G. F. Stockmannin liikkeeseen Helsingin Senaatintorin laidalle, Kiseleffin taloon vuonna 1880.[5] Näyteikkunoihin tarvittiin suurikokoiset ikkunalasit. 1800-luvulla kehitettiin menetelmä, jolla voitiin tuottaa suuria lasipintoja. Toisaalta lasi-ikkuna oli monissa maissa ankaran verotuksen kohde.[6] Helsingin Keskuskadun ja Aleksanterinkadun kulmassa oli toisen maailmansodan jälkeen Suomen suurimmat näyteikkunat. Niissä lasin leveys on yli 6 metriä, kun Suomessa suurin saatavilla oleva lasikoko on vain 600 × 312 cm. Tällainen ikkuna uusittiin leikkaamalla paksu lasi kaarevaksi, nostamalla painava lasi paikoilleen, täydentämällä lasia pienillä lisäpaloilla ja liimaamalla ne yhteen kirkkaalla liimalla.[7]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Nykysuomen sanakirja. 2. osa, sis. osat III ja IV. 5. painos, s. 747. WSOY, 1975. ISBN 951-0-02766-9.
  2. Forsström, Riikka: Kaunis turhuus. Ylellisyys ja nautinnot yksinvaltiuden ajan Ranskassa, s. 218–226, 233–235. Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24978-8.
  3. A Landmark Department Store, The Sun, 27.11.2007.
  4. Tuhkanen, Ari: Stockmannin jouluikkuna lumoaa edelleen Yle Uutiset. 4.12.2009. Viitattu 3.8.2021.
  5. Mauranen, Tapani: Kauppaneuvos Georg Franz Stockmann (1825–1906). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2009. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  6. Bill Bryson: Sisään! Lyhyt historia lähes kaikesta kotona, s. 15–19. Suomentaneet Laura Beck ja Tarja Kontro (alkuteos At Home: A Short History of Private Life, Transworld Publishers/Doubleday 2010). WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-36967-8.
  7. Lasitusliike Kivijärven historia 9.6.2013. Lasitusliike Kivijärvi Oy.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Paasonen, Susanna: ”Kulutan silmäni puhki! : kaupunkien kulutuskulttuuri ja visuaalisen hekuma”, Silmä : näkökulmia visuaaliseen kulttuuriin, s. 9–40. Turun yliopisto, 1996. ISBN 951-29-0764-X.

Aiheesta muuallaMuokkaa