Muuttokirja oli seurakunnan papin kirjoittama todistus haltijan luku- ja kristinopintaidoista. Sitä nimensä mukaisesti tarvittiin muutettaessa seurakunnasta toiseen. Esimerkiksi kristillisen avioliiton solmiminen ei ollut mahdollista ilman jonkinlaista käsitystä katekismuksesta, ja tämä käsitys sekä mahdolliset muut seikat olivat kirjattuina kyseiseen todistukseen. Muuttokirjasta eli -setelistä tunnetaan jo ainakin 1740-luvulta painettu lomake, joka antoi haltijastaan muun muassa seuraavanlaisia tietoja: nimi, syntymäaika ja -paikka, kotipaikka, lukutaito, katekismuksen tunteminen (uskontunnustus, isä meidän -rukous, kymmenen käskyä) sekä kiinnostavia huomioita muuttokirjan kantajan elämäntavoista ja avioliittokelpoisuudesta.[1] Se oli siis pitkälti ote lähtöseurakunnan rippikirjasta, ja muuttokirjasta tuloseurakunnan pappi saattoi merkitä muuttomiehen uuden kotiseurakuntansa kirjoihin. Muuttokirjalle läheistä sukua on lukuseteli, joka oli todistus osallistumisesta lukukinkereihin. Myös lukuseteli sisälsi vastaavanlaisia huomioita kantajansa vaelluksen nuhteettomuudesta.

Muuttokirjalla oli kuitenkin huomattavia oikeudellisia tehtäviä. Sitä voitiin käyttää käräjillä mm. mainetodistuksena. Niinpä sitä voidaan pitää nykyisen virkatodistuksen ja henkilöllisyystodistuksen edelläkävijänä.

Muuttokirjoja ei pidä sekoittaa muuttaneiden luetteloihin, jotka kuuluvat seurakunnan historiakirjoihin. Muuttaneiden luettelot sisältävät vuosittain lyhyen yhteenvedon saapuneiden muuttokirjojen antamista tiedoista sekä poismuuttaneista seurakuntalaisista.[2]

Lähteet muokkaa

  1. Muuttoasiakirjat juuret.org. Viitattu 11.10.2021.
  2. Muuttaneiden luettelot ja muuttokirjat juurille.info. 25.6.2020. Viitattu 11.10.2021.