Muuramen pedofiilirinki

Muuramen pedofiilirinki on pääosin Keski-Suomen maakunnassa sijaitsevassa Muuramessa vuodesta 2004 vuoteen 2008 tapahtuneiden lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten vyyhti. Vyyhtiä luonnehditaan yhdeksi Suomen historian törkeimmistä seksuaalirikosvyyhdeistä. Rikoksessa muassa äiti käytti hyväkseen omia tyttäriään ja välitti heitä miehille internetin välityksellä. Tapauksesta tuomittiin nainen, hänen avopuolisonsa ja neljä muuta miestä.

Tuomio

Nainen, joka hyväksikäytti kahta tytärtään ja välitti heitä miehille muun muassa internetin kautta sai 7 vuoden ehdottoman tuomion. Hänen avopuolisonsa tuomittiin kymmenen vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Perheen miestuttava, joka oli hyväksikäyttänyt myös omaa tytärtään sai kahdeksan vuoden ehdottoman tuomion. Kolme muuta miestä sai ehdolliset tuomiot. Rikosnimikkeinä olivat törkeä raiskaus ja törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttöä sekä lapsipornon hallussapito.

Viisi tuomituista valitti hovioikeuteen. Hovioikeus piti tuomiot samana lukuun ottamatta sitä, että nainen tuomittiin hovissa alentuneesti syyntakeisena, mutta hänen vankeusrangaistusta ei muutettu. Yhden tuomitun miehen vankeusrangaistusta alennettiin kahdeksasta vuodesta seitsemään ja puoleen vuoteen.

Jatkotuomio ja opinnot

Kahdeksan vuoden tuomion saaneella toisella päätekijällä on diakonin koulutus. Ennen tuomiota hän työskenteli ja toimi harrastuksissaan lasten parissa ja oli vuosia töissä lastenkodissa. Tietoon ei kuitenkaan tullut, että hän olisi käyttänyt hyväkseen lapsia näissä tilanteissa.

Vuonna 2014 nousi kohu kymmenen vuoden tuomion saaneen toisen päätekijän opiskelusta Tampereen yliopistossa. Hän opiskeli Tampereen yliopistossa sosiaalitieteitä ja halusi tehdä kandidaatintutkielmansa tieteellisestä ja kulttuurisesta suhtautumisesta onaniaan. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikön johtaja kuitenkin kielsi tutkielman teon aiheesta pitäen sitä epäsopivana aiheena tekijän taustan takia.

Vuonna 2015 tämä päätekijä tuomittiin vuosina 1999—2002 tapahtuneesta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä kahden vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Muiden opiskelijoiden kieltäydyttyä opiskelemasta kyseisen päätekijän kanssa samoilla kursseilla, Tampereen yliopisto päätti kieltää henkilöä osallistumasta graduseminaariin ja siirsi hänet yksilöopetukseen. Päätekijä nosti syrjintäsyytteen yliopiston dekaaneja vastaan. Tutkinnan mukaan yliopistolla oli kuitenkin laaja harkintavalta opintojen järjestämisessä ja syyttäjä päätti olla nostamatta syytettä syrjinnästä.