Munuaispyramidi
Munuaispyramidit (lat. pyramis renalis) muodostavat munuaisen ytimen perusrakenteen. Ydin jakautuu 10-15 erilliseen lohkoon eli munuaispyramidiin, joiden leveä tyviosa on kohti munuaisen kuorikerrosta ja kärki suuntautuu kohti munuaisallasta.[1] Munuaispyramidin kärkeä kutsutaan munuaisnystyksi (lat. papilla renalis) ja jokainen munuaisnysty sijaitsee yhden munuaisaltaasta haarautuvan munuaispikarin sisällä.[2]
1. Munuaispyramidi
2. Viejäsuoni
3. Munuaisvaltimo
4. Munuaislaskimo
5. Munuaisportti
6. Munuaisallas
7. Virtsanjohdin
8. Pieni munuaispikari
9. Munuaiskotelo
10. Munuaiskotelo (infeorinen)
11. Munuaiskotelo (superiorinen)
12. Tuojasuoni
13. Nefroni
14. Pieni munuaispikari
15. Iso munuaispikari
16. Munuaisnysty
17. Munuaispylväs
Rakenne ja toiminta
muokkaaJokaisen munuaispyramidin sisällä on lähes 100 000 nefronia. Nefronin rakenteeseen kuuluvat keräsenkotelo, sen sisällä oleva hiussuonikeränen, proksimaalinen kiemuratiehyt, Henlen linko, distaalinen kiemuratiehyt ja kokoojaputki. Munuaisvaltimosta haarautuva tuojasuoni tuo verta munuaispyramidin sisälle keräsenkotelon ontelossa olevaan hiussuonikeräseen. Siellä kapillaarien seinämien läpi suodattuu keräsenkotelon onteloon alkuvirtsaa, joka jatkaa kulkuaan munuaistiehyisiin. Valtaosa alkuvirtsasta imeytyy tiehyissä ja kokoojaputkissa munuaisytimen hiussuoniin eli takaisin verisuonistoon. Viejäsuoni kuljettaa takaisin imeytyneen nesteen pois munuaispyramidista ja edelleen munuaislaskimoon.[1]
Useiden nefronien distaaliset kiemuratiehyet laskevat samaan kokoojaputkeen. Pienet kokoojaputket yhtyvät suuremmiksi putkiksi, jotka laskevat munuaisnystyn kautta munuaisaltaaseen ulos munuaispyramidista. Alkuvirtsan takaisinimeytymistä tapahtuu ainoastaan munuaispyramidin sisällä, joten munuaisaltaaseen päätyy vain lopullista virtsaa.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Haug, Sand, Sjaastad: Ihmisen fysiologia, s. 426–445. Porvoo: WSOY, 1999. ISBN 951-0-19882-X
- ↑ Hiltunen, Holmberg, Jyväsjärvi, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne, Nienstedt, Wähälä: Galenos - Johdanto lääketieteen opintoihin, s. 406–409. Helsinki: WSOYpro, 2010. ISBN 978-951-0-33085-2