Avaa päävalikko

Muhammad Šaibani oli etenkin 1500-luvun alussa vaikuttanut šaibanidihallitsija, joka valloitti häntä tukevien uzbekkien kanssa timuridien ja tšagataiden hallitsemia alueita Keski-Aasiassa. Vuonna 1510 hän sai surmansa Persian safavidihallitsijaa Isma'il I:tä vastaan käydyssä taistelussa Mervin ulkopuolella.

Muhammad Šaibani
Muhammad Šaibani Kamal ud-Din Behzadin maalauksessa 1500-luvulta.
Muhammad Šaibani Kamal ud-Din Behzadin maalauksessa 1500-luvulta.
Henkilötiedot
Syntynyt 1451
Keski-Aasia
Kuollut 1510
Mary

Sisällysluettelo

ElämäkertaMuokkaa

 
Taistelu Mervin ulkopuolella vuonna 1510.

Muhammad Šaibanin elämäkerta ennen vuotta 1500 on epäselvä. Šaibanidit polveutuivat Tšingis-kaanin poika Jotšista ja heidän alkuperäiset alueensa sijaitsivat Araljärven pohjois- ja itäpuolella. Muhammad syntyi vuonna 1451 ja hänen isänsä kuoli vuonna 1459 tai 1450. Muhammad kasvoi heimoliittoa Syrdarjan alueella johtaneen isoisänsä huollettavana.[1] Amudarjan takaisen alueen turkkilais-mongolialaiseen paimentolaisväestöön oli alettu viitata mongolikauden loppupuolen islamilaisissa lähteissä nimellä uzbek eli özbek. Vielä tuolloin uzbekit käsitti terminä useita eri etnisiä ryhmiä.[2] Muhammadin isoisän kuoltua vuonna 1468 hänen johtamansa heimoliitto alkoi hajota ja Muhammad pakeni veljensä kanssa Astrahanin kaanikuntaan, josta he joutuivat pakenemaan pian edelleen. Šaibani palasi Keski-Aasiaan, jossa hän palveli vaihtelevasti keskenään kiistelevien timuridihallitsijoiden ja Tšagatai-kaanien alaisuudessa. Hänen oma vaikutusvaltansa alkoi kasvaa 1480-luvulla, jollon lähteissä mainitaan hänen tehneen ryöstöretkiä Khorasanin. Joissain lähteissä mainitaan myös hänen osallistuneen sotaretkelle Taškentiin timuridien puolella tšagataita vastaan. Muhammadin sanotaan pettäneen timuridit ja liittyneen tšagataiden puolelle näiden käydessä taisteluun. Babur käsittelee taistelua teoksessaan Baborname, mutta hän ei mainitse Šaibanin osallsituneen taisteluun. Selvemmin Muhammad mainitaan historiallisissa lähteissä vuodesta 1500 eteenpäin, jolloin hän valloitti pitkään timuridien keskuksena toimineen Samarkandin.[1]

Uzbekit etenivät kaaninsa Muhammadin johdolla haltuunsa ottamasta Transoksaniasta Amudarjan eteläpuolelle 1500-luvun alussa.[3] Vuonna 1501 Šaibanin johtamat joukot valtasivat Ferghanan alueen paikaliselta timuridihallitsija Baburilta. Babur vietti jonkin aikaa maanpaossa, mutta sittemmin hän perusti valloitusten jäkeen Suurmogulien valtakunnan Intiaan.[4] Toinen Khorasania hallinnut alueen viimeinen timuridihallitsija kuoli vuonna 1506 ja Muhammadin uzbekit valtasivat Heratin uhaten näin Iranin ylänköä. Persian safavidihallitsija Isma'il I voitti kuitenkin Muhammadin joukot lähellä Mervin kaupunkia käydyssä taistelussa vuonna 15010. Muhammad sai surmansa ja Isma'il teetätti hänen pääkallostaan kullatun juomakupin. Kuppi lähetettiin puolestaan varoituksena Persian toiselle viholliselle osmaneille.[3]

Kuoleman jälkeenMuokkaa

Šaibanidit menettivät Muhammadin kuolman jälkeen väliaikaisesti hallitsemansa suuret kaupunkikeskukset, mutta Muhammadin sukulaispoikien onnistui vallata ne myöhemmin takaisin. Šaibanidihallitsijat hallitsivat Buharaa, Samarkandia ja Taškentia vuosisadan lopulle saakka.[1]

LähteetMuokkaa

Andrei Sergejeff: Afganistanin historia - Silkkitietä kulttuurien risteykseen. Gaudeamus Helsinki University Press, 2011. ISBN 978-952-495-219-4.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c C.E. Bosworth, E. van Donzel, W.P. Heinrichs, G. Lecomte: Encyclopaedia of Islam, Volume IX (San-Sze), s. 426-429. Brill. ISBN 9789004104228. (englanniksi)
  2. Sergejeff 2011 s. 118
  3. a b Sergejeff 2011 s. 122
  4. Sergejeff 2011 s. 125