Mora oli Vilhelm Valloittajan lippulaiva, kun hän vuonna 1066 purjehti Normandiasta Englantiin vaatimaan Englannin kruunua. Bayeux’n seinävaate kuvaa Englannin valloitukseen liittyviä tapahtumia ja esittää myös Mora-aluksen, joka on siten harvoja historiallisesti tunnettuja viikinkien pitkäveneitä.

Mora on kuvattu Bayeux’n seinävaatteessa ja on siitä tunnistettavissa mastossa olevasta paavilta saadusta neliskulmaisesta tunnuksesta. Tämän kuvan laivasarjassa Mora on oikeanpuoleisin.

Historiallista taustaa muokkaa

Englannin kuningas Edvard Tunnustaja kuoli vuonna 1066 ja häneltä ei jäänyt tunnustettua vallanperijää. Edvardin lanko Harald Godwininpoika valittiin kuninkaaksi, mutta hänen asemansa kiistivät hänen veljensä Tostig Godwininpoika, Norjan kuningas Harald Ankara sekä Edvardin serkku Normandian herttua Vilhelm. Viikingit olivat 900-luvulla valloittaneet alueen mantereelta nykyisestä Ranskasta ja heitä kutsuttiin normanneiksi. Kielensä he olivat pääosin vaihtaneet ranskaksi. Tostig ja Norjan Harald Ankara ehtivät hyökätä ensin. Heitä vastaan Harald Godwininpoika joutui marssimaan armeijansa kanssa pohjoiseen Yorkiin. Vilhelm varusti niin ison laivaston, että sai noin 7 000 miestä ja pari tuhatta hevosta kanaalin ylitse. Harald Godwininpojan armeijan marsittua etelään seurasi taistelu Hastingissa, jossa Harald Godwininpoika kaatui. Tämän seurauksena Vilhelm pääsi Englannin kuninkaaksi.[1]

Laiva muokkaa

Henrikin vaimo Flanderin Matilda rakennutti Moran Barfleurissa juuri Englannin sotaretkeä varten. Normannit olivat säilyttäneet viikinkien laivanrakennusperinteet. Mora oli yli 30 metriä pitkä. Soutajia oli 17 paria, mahdollisesti kaksi miestä yhdessä airossa, jolloin soutamassa olisi ollut 68 miestä. Matkustajina Kanaalin ylityksessä Vilhelmin lisäksi oli kymmenen ritaria ja jokaisella aseenkantajat sekä hevoset. Mukana oli myös kaikki varusteet. Pitkäveneissä ei ollut istuinpenkkejä ja soutajien oletetaan istuneen merimieskirstujensa päällä. Laivan perän koristeena oli kullattu veistos lapsesta, joka puhaltaa norsunluiseen trumpettiin menosuuntaan päin. Laivassa oli värikäs purje ja mastossa paavilta saatu lippu, jolla vahvistettiin sotaretkelle saatu paavin siunaus. Mora oli nopea laiva ja se joutui pudottamaan purjeensa merellä odottaessaan muuta laivastoa.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b Graham, Ian: ”Mora”, 50 laivaa, jotka muuttivat historian kulun, s. 24-27. Suomentanut Jyrki K. Talvitie. Kustannus Oy Minerva, 2016. ISBN 978-952-312-410-3.