Edvard Tunnustaja

Edvard Tunnustaja
Englannin kuningas
Valtakausi	8. kesäkuuta 1042 – 5. tammikuuta 1066
Kruunajaiset	3. huhtikuuta 1043, Winchesterin tuomiokirkko
Edeltäjä	Knuut III Hardeknut
Seuraaja	Harald Godwininpoika
Syntynyt	noin 1003-1005; Islip, Oxfordshire, Englanti
Kuollut	5. tammikuuta 1066 (ikä 60-63); Lontoo, Englanti
Hautapaikka	Westminster Abbey, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta
Puoliso	Edith of Wessex
Suku	Wessex
Isä	Ethelred Neuvoton
Äiti	Emma Normandialainen

Edvard Tunnustaja eli Eadweard III (n. 1004 Islip, Oxfordshire – 4/5. tammikuuta^[1] 1066 Lontoo) oli Englannin kuningas 8. kesäkuuta 1042 – 4/5. tammikuuta 1066, viimeistä edellinen Englannin anglosaksinen kuningas ja viimeinen Wessex-suvun perimyslinjaa. Hänen isänsä oli kuningas Ethelred Neuvoton ja äitinsä Emma Normandialainen^[1]. Edvard Tunnustaja oli yksi Englannin kuuluisimmista kuninkaista^[1].

Edvard oli järjestyksessä kolmas samanniminen Englannin kuningas, mutta nykyisin numerointi aloitetaan vasta Vilhelm Valloittajan vallanoton jälkeen (Edvard I hallitsi vuosina 1272–1307). Myös kuninkuuden periytyminen ennen tätä aikaa on hyvin sekava ja monikerroksinen, eli laillista monarkkia on joskus jopa vaikea nimetä.

Lapsuus

Kun Edvardin isän valta horjui ja vaikeudet alkoivat, vei äiti Emma sekä Edvardin että tämän veljen Alfredin Normandiaan, veljensä Normandian herttuan Rikhard II Hyvän luokse vuonna 1013 pakoon tanskalaisten valloituksia. Tänä neljännesvuosisadan pituisena maanpakolaisaikana, jolloin Englanti oli osa Tanskan kuningaskuntaa, kehittyi Edvardin syvä uskonnollinen vakaumus. Samoin Normandian ja sen elämänmuodon vaikutus näkyi koko hänen myöhemmässä elämässäänkin. Hän puhui ranskaa normandialaisittain^[1].

Knuut Suuren kuoleman jälkeen Edvard ja Alfred uskoivat hetken koittaneen vallan anastaneiden tanskalaisten kukistamiseksi.^[1] He yrittivät paluuta paluuta Englantiin vuonna 1035 syrjäyttääkseen valtaistuimelta velipuolensa Harald Jäniksenkäpälän. Sekä Edvard että Alfred uskoivat äitinsä, leskikuningatar Emman auttavan heitä tehtävässä^[1]. He lähtivät kohti Englantia eri reittejä^[1].

Edvard tuli kuitenkin matkalla epäluuloiseksi ja kääntyi takaisin. Alfred sen sijaan rantautui Englantiin, missä hänet otti kohteliaasti vastaan jaarli Godwin. Godwin otti Alfredin vastaan kotonaan, ja pitoja vietettiin vieraanvaraisesti Godwinin vannoessa uskollisuutta Alfredille.^[1]

Seuraavana päivänä Godwin johdatti kuitenkin Alfredin seurueen Harald Jäniksenkäpälän sotilaiden ansaan. Alfredin miehet teurastettiin ja Alfredin silmä revittiin hänen päästään. Vakavasti pahoinpidelty Alfred kuoli pian vammoihinsa.^[1] Edvard pakeni sen jälkeen takaisin Normandiaan.

Hallituskausi

Edvardin isä Ethelred II oli hallitsijana kahdesti, vuosina 978–1013 ja 1014–1023. Hän oli järjestyksessä Englannin 15. hallitsija, kun Edvard puolestaan oli 21. Tämä osaltaan kertoo hyvin epävarmoista ja muutoksia täynnä olleesta ajasta Englannin historiassa.

Vuonna 1041 Englannin herrat kutsuivat Edvardin takaisin Englantiin ja nyt halitsemaan yhdessä toisen velipuolensa Hardeknutin kanssa. Jaarli Godwin sai ylimykset kannattamaan Edvardia^[1]. Kun Edvardin velipuoli kuoli vuonna 1042, tuli Edvardista yksin Englannin hallisija. Hänet kruunattiin kuninkaaksi Winchesterin tuomiokirkossa pääsiäispäivänä^[1] 3. huhtikuuta 1043.

Godwin halusin Edvardista kuninkaan todennäköisesti siksi, että piti tätä heikompana ja helpommin hallittavana kuin Norjasta ja Tanskasta uhkaavia, kruunua tavoittelevia viikinkejä. Edvardin tilanne tuskin helpotti sekään, että hänen oma äitinsä, leskikuningatar Emma, tuki häpeilemättä Norjan Maunua Englannin kuninkaaksi.^[1]

Edvardin oli pakko tukeutua Godwinin tukeen säilyäkseen kuninkaana. Hän meni naimisiin Godwinin tyttären Edithin kanssa. Entinen merirosvo Godwin oli näin saanut nostettua sukunsa osaksi kuningashuonetta. Myös Godwinin pojasta Haraldista tehtiin Itä-Anglian jaarli.^[1]

Valtakautensa vuosina 1045–1050 Edvard perusti Westminster Abbeyn Thamesjoen varrelle Lontoon Cityn yläpuolelle. Westminsterissä sijaitsee myös pyhäinjäännöslipas, joka sisältää Edvardin maalliset jäännökset. Edvard kannusti aktiivisesti solmimaan suhteita herttua Vilhelmin johtamaan Normandian hoviin. Vuonna 1051 hän nimitti normanni Robert Jumiègeslaisen Canterburyn arkkipiispaksi.

Yleisesti englantilainen historiankirjoitus toteaa Edvard Tunnustajan hallituskauden olleen rauhan ja vaurauden leimaamaa aikakautta. Hänellä oli kuitenkin maan hallinnassa mukanaan kolme vahvaa miestä: Wessexin jaarli Godwin, joka hallitsi anglosaksisen kuningaskunnan perusaluetta Wessexiä; Mercian jaarli Leofric, jonka arvovalta perustui hänen avioliittoonsa Lady Godivan kanssa; sekä pohjoisessa Northumbrian jaarli Siward. Näitä ja muita valtakunnan saksilaisia ja tanskalaisia herroja häiritsi Edvardin myötämielisyys Normandiaa kohtaan.

Edvard joutui suuriin ristiriitoihin Englannin mahtimiesten kanssa. Vuonna 1051 kuningas Edvard koki asemansa niin vahvaksi, että hän uskalsi käydä Godwinin perheen kimppuun^[1]. Godwin poikineen karkotettiin Englannista^[1]. Päävastustaja Godwin lienee ollut vastuussa Edvardin veljen Alfredin kuolemasta, ja jaarli taisteli maan valta-asemasta aina kuolemaansa, vuoteen 1053^[1] asti. Godwinista oli tullut Edvardin appi tämän naitua jaarlin tyttären Edithin 23. tammikuuta 1045. Godwin lähti maanpakoon vuonna 1051. Englantilaiset ylimykset olivat tyytymättömiä niin sanottujen ulkomaalaisten suosimisesta ja ylimykset alkoivat vihjailla Godwinin paluusta^[1]. Hän palasi jo puoli vuotta myöhemmin. Hän oli nyt vahvempi kuin koskaan palatessaan poikineen ja vahvan laivaston tukemana^[1]. Sen jälkeen Edvard hallitsi vain nimellisesti.^[2] Witan valitsi Godwinin pojan Haraldin kuninkaaksi Edvardin kuoleman jälkeen. Harald oli rikas ja ovela sotapäällikkö, hänellä oli maata ja valtaa^[1]. Aikakauden epävakaudesta kertoo sekin, että samaan aikaan Skotlantia hallitsi kuningas Macbeth, josta Shakespeare teki näytelmällään kuolemattoman 500 vuotta myöhemmin^[1].

Kuolema ja perimysriita

Edvard Tunnustaja kuoli tammikuussa 1066 lapsettomana ja siis ilman laillista kruununperijää. Lähin sukulainen ja ehdokas perijäksi olisi ollut veljenpoika Edvard Maanpakolainen, joka kuitenkin eli suurimman osan elämästään Unkarissa ja kuoli pian palattuaan Englantiin vuonna 1057. Tämän jälkeen Edvard määräsi perijäkseen Edvard Maanpakolaisen pojan Edgar Athelingin. Ulkomaalaiseksi mielletty ja Edvard Tunnustajan kuoleman aikoihin vain noin 14-vuotias Edgar ei kuitenkaan koskaan päässyt kuninkaaksi.

Kruunusta taistelivat Normandian Vilhelm, myöhemmin Vilhelm Valloittaja ja hänen lankonsa Harald Godwininpoika, myöhemmin Harald II, sekä Norjan kuningas Harald Ankara (Hårdråde). Heistä Harald ehti olla hallitsija vain hyvin lyhyen aikaa, kunnes Vilhelm otti vallan. Vilhelm Valloittaja aloitti monella tavalla uuden sivun Englannin historiassa.

Pyhimys

Edvard julistettiin pyhimykseksi^[1] vuonna 1161. Syynä kanonisointiin olivat hänen hyvät tekonsa kristilliselle kirkolle ja ihme, joka tapahtui hänen kuolleelle ruumiilleen, johon ei ollut vuosikymmenten myötä tullut haudassakaan mitään muutoksia. Ranskalaiset lisäävät tähän vielä syyksi myös hänen suuren hurskautensa, joka ilmeni siinä, että hän ei koskaan täyttänyt aviollisia velvollisuuksiaan vaimonsa Wessexin Edithin kanssa. Tämä lienee kuitenkin ajan poliittista propagandaa.

Samaan ranskalaiskansalliseen propagandaan kuuluu myös väite, että Edvard oli huolestuneempi oman sielunsa pelastumisesta kuin kuningaskunnastaan, jossa hän oli kykenemätön luomaan vahvaa hallintoa. Kuitenkin perimätieto Englannissa kertoo hänen olleen kansan ja etenkin köyhien suuresti rakastama. Pyhimyskultti lieneekin paljon myös englantilaista kansallista propagandaa, jota ranskalaiset parhaan kykynsä mukaan pyrkivät mitätöimään.

Edvard Tunnustajan pyhimysjuhlaa vietetään 5. tammikuuta.

Lähteet

Daniell, Christopher: Matkaopas historiaan:Englanti. Kustannusosakeyhtiö Puijo, 1995. ISBN 951-579-022-0
Ihmiskunnan ajantieto. (Suomeksi toimittanut Antero Manninen , avustajana Pentti Papunen) Porvoo: Wernen Söderström Osakeyhtiö, 1965.
Edvard Tunnustaja brittimonarkian virallisilla sivuilla

Viitteet

↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g ^h ⁱ ^j ^k ^l ^m ⁿ ^o ^p ^q ^r ^s ^t ^u Päivälleen 1000 vuotta sitten tanskalaiset valtasivat Englannin – Siitä alkoi tositarina, jonka rinnalla Game of Thrones kalpenee Yle Uutiset. 18.10.2016. Viitattu 21.11.2023.
↑ Ihmiskunnan ajantieto 1965, 265

Aiheesta muualla

Keskiaikainen kertomus Edvard Tunnustajan sormuksesta, jonka hän antoi apostoli Johannekselle (englanniksi)

[:0-1] ↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g ^h ⁱ ^j ^k ^l ^m ⁿ ^o ^p ^q ^r ^s ^t ^u Päivälleen 1000 vuotta sitten tanskalaiset valtasivat Englannin – Siitä alkoi tositarina, jonka rinnalla Game of Thrones kalpenee Yle Uutiset. 18.10.2016. Viitattu 21.11.2023.

[2] Ihmiskunnan ajantieto 1965, 265

[1]

[2]