Montmorencyn putoukset
Montmorencyn putoukset ovat Quebecin provinssin korkein ja Kanadan kahdeksanneksi korkein vesiputous. Ne sijaitsevat Montmorencyjoen ja Saint Lawrencen yhtymäkohdassa, Île d’Orléansin pohjoispuolella, noin 13 kilometriä Quebecin kaupungista itään. Putousten korkeus on 84 metriä, joten ne ovat 27 metriä korkeammat kuin huomattavasti tunnetummat Niagaran putoukset. Talvella putousten juurelle muodostuu ryöppyävästä vedestä jäinen ”sokeritoppa”, joka voi kohota jopa 30 metrin korkeuteen. Sen huipulta oli suurta hupia laskea kelkalla alas 1800-luvulla.[1]
Putoukset näki ensimmäisenä eurooppalaisena ranskalainen Jean Alfonse, joka toimi luotsina tutkimusmatkailija Jean-François Robervalin laivueessa vuonna 1542. Samuel de Champlain nimesi ne vuonna 1608 Montmorencyn herttuan Henri II:n mukaan, josta tuli myöhemmin Uuden-Ranskan varakuningas. Putousten juurella käytiin ranskalaisten ja brittien välillä 31. heinäkuuta 1759 Montmorencyn taistelu, jonka kenraalimajuri James Wolfen johtamat britit hävisivät. Nykyään putoukset ovat paitsi suosittu matkailukohde, myös tärkeä energianlähde Québecin kaupungille.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Evans, David: Montmorency, Chute The Canadian Encyclopedia. Historica Foundation. Viitattu 17.11.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Montmorencyn putoukset Wikimedia Commonsissa
