James Wolfe
James Wolfe (2. tammikuuta 1727 Westerham, Kent, Ison-Britannian kuningaskunta – 13. syyskuuta 1759 Quebec, Uusi-Ranska) oli englantilainen kenraalimajuri, joka tunnetaan erityisesti ponnisteluistaan Siirtomaasodassa.[1][2]
| James Wolfe | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. tammikuuta 1727.svg){kind=small} Westerham, Kent, Ison-Britannian kuningaskunta |
| Kuollut | 13. syyskuuta 1759 (32 vuotta) Quebec, Uusi-Ranska |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
Ison-Britannian kuningaskunta (vuoteen 1759 asti) |
| Palvelusvuodet | -1759 |
| Sotilasarvo | Kenraalimajuri |
 Nimikirjoitus |
|
Lapsuus
muokkaaWolfen vanhenpansa olivat kenraaliluutnantti Edward Wolfe ja Henrietta Thompson. He asuivat yhdessä Jamesin synnyin kaupungissa, Westerhamissa ja Greenwichissä, jonne perhe muutti 1738.[1] Vuonna 1740 Wolfe oli pyrkinyt vapaaehtoisena tutkimusmatkalle Kolumbiaan, mutta ei ollut päässyt mukaan sairauden takia. Wolfe liittyi armeijaan vain 14-vuotiaana.[2]
Sotilasura
muokkaaVuonna 1740 Wolfe oli toisen luokan luutnantti ensimmäisessä merijalkaväen rykmentissä, jossa hänen isänsä oli eversti. Hän ei kuitenkaan koskaan taistellut merijalkaväessa vaan vaihtoi 12.jalkaväki rykmenttiin ja matkasi Belgiaan. Yhden vuoden kuluttua, 16-vuotiaana Wolfe sai tulikasteensa Dettingen taistelussa Baijeria vastaan. Taistelun jälkeen Wolfesta tehtiin luutnantti. 1744 Wolfe palasi Englantiin 4.jalkaväki rykmentin kapteenina tukahduttamaan Prinssi Charles Edwarsin invaasion. Hän toimi myös vähän aikaa kenraaliluutnantti Henry Hawleyn adjutanttina. Tässä roolissa hän otti osaa muun muassa Cullodenin taistelussa ja Laffeldtin taistelussa, jossa hän myös haavoittui. Kun Itävallan perimyssota loppui, Wolfe nimitettiin majuriksi 20.jalkaväki rykmentissä, jonka jälkeen hänet ja hänen rykmenttinsä sijoitettiin Glasgowiin,Skotlantiin. Siellä hän opetteli latinaa ja matematiikkaa. Vuonna 1750 hänestä tuli everstiluutnantti.[1]
Seitsenvuotinen sota
muokkaaWolfen ensimmäinen tehtävä seitsenvuotisessa sodassa oli hyökätä Biskajanlahden kautta Ranskan Rochefortiin, jota pidetään yleisesti suurena epäonnistumisena, koska britit eivät edes yrittäneet mitään. Tammikuussa 1758 Wolfe lähetettiin taistelemaan Nova Scotian Louisburgiin prikaatinkomentajana.[1]
Kuolema ja Quebecin valtaus
muokkaa- Pääartikkeli: Quebecin taistelu (1759)
Quebecin taistelu käytiin 13. syyskuuta 1759 brittien ja ranskalaisten välillä. Molempien osapuolten joukot olivat kokoontuneet yhteislaukaukseen. Wolfe sai osuman kolmesta luodista taistelun aikana ja hän kuoli minuuteissa. Hän kuoli vain 32-vuotiaana. 18. syyskuuta 1759 Quebec antautui ja pian perässä antautui myös Montreal ja koko Kanada oli Britannian armoilla.
Kuvia
muokkaa-
-
Kenraali Wolfen kuolema 1759. Englantilainen kaiverrus vuodelta 1792 -
James Wolfen muistomerkki.
Lähteet
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ a b c d Stacey, C.P.: Biography of Famous General James Wolfe Militaryheritage.com . Access Heritage. Viitattu 6.8.2020. (englanniksi)
- ↑ a b General James Wolfe 1727 – 59 Historic-UK.com. Arkistoitu 24.10.2008. Viitattu 6.8.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta James Wolfe Wikimedia Commonsissa
