Mono no aware

Mono no aware (jap. 物の哀れ) on japanilainen sanonta, jonka yleensä käännetään tarkoittavan "herkkyyttä asioiden edessä." Sillä viitataan kaihoisiin tunteisiin, jotka syntyvät kauniiden asioiden katoavaisuudesta ja hetkellisyydestä.

Alun perin kyseessä oli kirjallisuustermi, jota käytti tiettävästi ensimmäisenä Edo-kaudella elänyt oppinut Motoori Norinaga. Sitä pidetään perinteisesti perijapanilaisena ajattelutapana johtuen lähinnä maan buddhalais-šintolaisen taustan ja zenin vaikutuksesta Japanin kulttuuriin, mutta todistetusti se pystyy koskettamaan myös kokonaan toisessa kulttuuritaustassa kasvaneita henkilöitä.

Mono no aware tulee yleensä esille, kun käsitellään sen käyttöä tarinankerronnan ja etenkin sarjakuvan välineenä. Muita esimerkkejä ovat esimerkiksi Yasujirō Ozun elokuvat. Koska mono no awarea käyttävät teokset eivät useinkaan sisällä arkisia tapahtumia kummempaa juonenkuljetusta, monet englanninkieliset julkaisijat käyttävät niitä kuvaamaan genreluokitusta ”slice of life”.

Tunnettuja mono no awarea käyttäviä mangapiirtäjiä

• Jirō Taniguchi (Aruku hito)
• Hitoshi Ashinano (PositioN, Yokohama kaidashi kikō, Kabu no Isaki)
• Kiyohiko Azuma (Azumanga Daioh, Yotsuba&!)
• Kaoru Mori (Emma)
• Yuki Urushibara (Mushishi)

Aiheesta muualla

• Arjen runous (Arkistoitu – Internet Archive): Jari Lehtisen essee mono no awaren käyttämisestä sarjakuvakerronnassa