Monferraton perimyssota
 |
Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Lähde pitäisi tarkastaa: Se vaikuttaisi kertovan kolmenkymmenvuotisesta sodasta, joka alkoi vasta vuosi tämän sodan jälkeen. |
Monferraton perimyssota tai ensimmäinen Mantovan sota käytiin vuosina 1613–1617 Pohjois-Italiassa Mantovan herttuakunnan ja Monferraton herttuakunnan välillä. Mantovaa tukivat Espanja ja Itävalta ja Monferratoa Savoiji ja Ranska.
| Monferraton perimyssota | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
.svg){kind=small}
.png){kind=small}
Ensimmäinen sota muokkaa
Mantova oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alainen herttuakunta, joka sijaitsi Lombardian ja Venetsian välissä Pohjois-Italiassa. Helmikuussa 1612 Mantovan herttua Vincenzo I kuoli, ja häntä seurasi herttuaksi hänen poikansa Frans IV, joka kuitenkin kuoli jo saman vuoden joulukuussa. Fransilla ei ollut miespuolista jälkikasvua, ainoastaan 3-vuotias tytär. Mantovan perimysjärjestyksen mukaan herttuakunnan saattoi periä vain miespuoliset perilliset, joten se siirtyi Fransin veljelle, kardinaali Ferdinandille.
Mantovan herttuat olivat hallinneet Monferraton herttuakuntaa vuodesta 1536 lähtien. Monferrato sijaitsi erillään Mantovasta Lombardian ja Savoijin välissä. Sillä ei ollut samanlaista perimysjärjestystä kuin Mantovalla, joten sen saattoi periä myös naispuolinen jälkeläinen. Tämän vuoksi Fransin puoliso Margherita Savoiji vaati Monferraton herttuakuntaa tyttärelleen. Vaatimusta tuki Savoijin herttua Kaarle Emanuel I, Margheritan isä. Mantovan uusi herttua Ferdinand taas kääntyi Itävallan Habsburgien puoleen saadakseen tukea vaatimukselleen Monferraton suhteen. Habsburgien avusta huolimatta Ferdinandin ei onnistunut vallata Monferratoa kesään 1615 mennessä, jolloin ranskalaisten diplomaattien välityksellä solmittiin tulitauko osapuolten välille.
Toinen sota muokkaa
Joulukuussa 1615 syttyi Uskok-sota Venetsian ja Itävallan välille. Venetsia etsi liittolaisia Sisä-Itävallan arkkiherttua Ferdinandia vastaan muualta Euroopasta, kun taas itävaltalaiset luottivat Espanjan apuun.
Vuonna 1616 sekä Ranska että Venetsia lupasivat tukea Savoijin herttua Kaarle Emanuelia, jos tämä päättäisi hyökätä Monferratoon uudestaan ja sitoisi siten espanjalaisten joukkoja. Savoijin herttua värväsi joukkoja laajalti, ja lopulta hänen armeijaansa kuului 4 000 saksalaista protestanttia kreivi Ernst von Mansfeldin johdossa ja noin 10 000 vapaaehtoista Ranskasta. Espanjan hallitseman Lombardian kuvernööri piti kuitenkin puolensa armeijan hyökkäystä vastaan, kunnes paavi Paavali V:n välityksellä solmittiin rauha lokakuussa 1617. Venetsian suunnitelma onnistui, sillä Monferraton perimyssodan syttyminen uudelleen esti arkkiherttua Ferdinandia saamasta espanjalaisapua Milanosta. Uskok-sota päättyi vuonna 1618.
Monferraton herttuakunnan kohtaloa puitiin uudestaan vuosina 1628–1631 käydyssä Mantovan perimyssodassa, kun Mantovan herttua Ferdinand kuoli 1626 ja häntä seurannut veljensä Vincenzo II vuonna 1627, kumpainenkin ilman laillisia jälkeläisiä.
Lähteet muokkaa
- Parker, Geoffrey: The Thirthy Years' War. Routledge: Lontoo ja New York, 1987. ISBN 0-415-02534-6.