Missourin mormonisota

Missourin mormonisota oli sarja väkivaltaisia yhteenottoja tuolloin Missourin osavaltioon asettuneiden mormonien ja muiden paikallisten siirtolaisten välillä vuonna 1838. Mormonien ja paikallisten siirtolaisten välit olivat kiristyneet mormonien alettua muuttaa alueelle 1830-luvulla tilanteen purkautuessa lopulta väkivaltana. Veristen yhteenottojen jälkeen mormonien johtajat kuten Joseph Smith antautuivat ja muut mormonit siirtyivät Missourista Illinois’n osavaltioon.

Missourin mormonisota
Sodan yhteenottoja kuvaava kartta.
Sodan yhteenottoja kuvaava kartta.
Päivämäärä:

1838

Paikka:

Missouri, Yhdysvallat

Lopputulos:

Mormonien tappio ja siirtyminen Illinoisiin.

Osapuolet

Missourin siirtolaiset

Mormonit

TaustaMuokkaa

Joseph Smith oli julistanut Jacksonin piirikunnan Missourissa Siioniksi kehottaen mormoneja muuttamaan alueelle vuonna 1831. Välit paikallisten ja alueelle muuttavien mormonien välillä alkoivat tulehtua nopeasti. Mormonit väittivät alueen kuuluvan heille Jumalan lupausten mukaisesti perintöosana, minkä lisäksi he alkoivat muodostaa mahdollisen poliittisen blokin osavaltiossa, jossa kysymys orjuudesta oli arka aihe. Kesällä 1833 mormonien lehdessä julkaistiin orjuuden mahdollista lakkauttamista käsitellyt artikkeli, joka kohahdutti kirkon ulkopuolisia. Vaikka lehti pyörsi kantansa nopeasti, tilanne johti yhteenottoon, jossa paikalliset käsittelivät paikallisia mormonijohtajia tervalla ja höyhenillä. Marraskuussa mormonit muuttivat Jacksonin piirikunnasta Claytonin piirikuntaan, jossa heidät otettiin aluksi hieman paremmin vastaan. Täälläkään paikalliset eivät kuitenkaan halunneet mormonien jäävän paikalle pysyvästi, vaan heille järjestettiin alueet Caldwellin ja Daviessin piirikunnista vuonna 1836.[1] Ajatuksena oli eräänlainen mormonien intiaanireservaatti.[2] Daviessin piirikunnassa sijaitsi Far Westin kaupunki, jonne alettiin rakentaa temppeliä ja jonne myös Joseph Smith muutti perheineen Kirtlandista tammikuussa 1838. kesällä 1838 Missourissa asui jo yli 5 000 mormoneja ja heidän kirkkonsa nimi vaihdettiin nykyiseen muotoon Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko.[1]

Mormonien määrän kasvaessa ratkaisu mormonien omasta piirikunnasta ei enää riittänyt, vaan heitä alkoi muuttaa naapuripiirikuntiin.[2] Mormoneilla oli myös sisäisiä kiistojaan. Osa mormonijohtajista ei tukenut osaa Smithin pyhityksen lain piirteistä. Esimerkiksi Mormonin kirjan parissa aikanaan Smithin kanssa läheisesti työskennellyt Oliver Cowdery, erotettiin krikosta. Kesäkuussa 1838 Sidney Rigdon piti saarnan, jossa hän vertasi kirkon toisinajattelijoita raamatullisesti makunsa menettäneeseen suolaan, jonka voi vain heittää pois ja talloa. Itsenäisyyspäivänä pitämässään saarnassa hän viittasi puolestaan mormonien ulkopuolisiin hääiritsijöihin, väläyttäen verisen vastaiskun tekemistä näitä vastaan. Sampson Avard perusti puolestaan mormonien salaisen poliisin tapaisen daniittien järjestön, jonka tehtävänä oli suojella kirkon johtajia ja tarvittaessa tehdä väkivaltaisia iskuja kirkon vihollisia vastaan.[1] Daniittien ohella Missourissa toimi paikallisen väestön perustamia asejoukkoja.[2]

SotaMuokkaa

 
Lilburn Boggsin kirjoittama käsky mormonien tuhoamisesta.

Elokuussa 1838 alkoi käsiryssy Gallatinin kaupungissa, kun paikallinen väkijoukko yritti estää paikalle saapuneita mormoneja äänestämästä. Käsiryssystä Gallatinista alkoi kiihtyvä sarja väkivaltaisuuksia mormonien ja muiden missourilaisten välillä. Mormonit ja missourilaiset esimerkiksi polttivat vastapuoltensa rakennuksia ja yhteenotoissa syntyi myös kuolonuhreja.[1] Mormonien hyökättyä Missourin kuvernööri Lilburn Boggsin virallisesti hyväksymää asejoukkoa vastaan[2] Boggs antoi käskyn, jonka mukaan mormoneja oli kohdeltava vihollisen tapaan. Vaihtoehtoina olivat joko mormonien ajaminen pois osavaltiosta, tai heidän tuhoamisensa.[1]

30. lokakuuta 1838 mormonien vastainen joukko hyökkäsi mormoniyhteisöä vastaan Haun’s Millillä. Haun’s Millin verilöylyssä sai surmansa 18 mormonimiestä ja poikaa.[2] Lopulta mormonien johtajat, kuten Joseph Smith, antautuivat, kun vaihtoehtona nähtiin mormonien tuhoutuminen. Heitä vastaan järjestettiin laiton oikeudenkäynti, jossa marraskuun alussa langetettiin teloitustuomiot. Tuomiota toteuttamaan valittu kenraali Alexander Doniphan ei kuitenkaan totellut käskyä pitäen sitä murhana. Smith vangittiin kuitenkin uudelleen muutaman viikon jälkeen. Tällä välin Brigham Young johti tuhannet mormonit pois Missourista lopulta Illinois’n osavaltioon.[1]

SeurauksetMuokkaa

Illioisissa mormonit perustivat Nauvoon kaupungin. Smith ja muut vangitut mormonien johtajat pakenivat vankeudesta keväällä 1839. Aikaa Illinois’ssa pidettiin sittemmin Smithin kulta-aikana ja MAP -kirkon teologian kehityskautena. Mormonitraditiossa Missourin ajan vaikeudet on puolestaan tulkittu merkiksi Smithin sanoman oikeellisuudesta ja jumalallisuudesta. Vaikeudet olivat Jumalan keino koulia ja nöyryyttää kansaansa. Smith ja kirkon jäsenet on nähty viattomina uskonnollisen vainon kohteina. Neutraalimmin voidaan kuitenkin katsoa kaikkien osapuolten vaikuttaneen kiristyneeseen tilanteeseen, joka sitten lopulta purkautui väkivaltaisina yhteenottoina.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g Kim Östman: Mormonit : Historia, oppi ja elämä, s. 37-42. Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-044-8. (englanniksi)
  2. a b c d e The Missouri Mormon War Missouri Office of the Secretary of State. Viitattu 10.1.2020. (englanniksi)