Minox
Minox on pienoiskameroistaan tunnettu kameramerkki. Se tuli tunnetuksi toisen maailmansodan aikana yleistyneestä ”vakoilukamerastaan” ja vuonna 1974 esitellystä pienestä kinofilmikamerastaan. Nykyisin Minox valmistaa kiikareita, tähtäimiä ja erityisen pieniä digikameroita.[1]
| Minox GmbH | |
|---|---|
 |
|
| Kotipaikka | Saksa |
| Kotisivu |
www |
Historiaa muokkaa
Minox-pienoiskameran ja sille sopivan filmikoon kehitti latvialainen kaivertaja Walter Zapp 1930-luvun mittaan työskennellessään Viron Tallinnassa. Zapp sai ensimmäisen prototyypin valmiiksi vuonna 1936, ja sen perusteella kolme Zappin filminsiirtoon liittyvää patenttia hyväksyttiin Helsingissä 21. joulukuuta 1936.[1]
Minoxia alkoi valmistaa VEF (Valsts Elektrotehniska Fabrika) Latvian Riiassa 1938. Käsityönä tehtyjä kameroita valmistui alkuun vain kaksi päivässä, vuotta myöhemmin jo kuusi.
Ensimmäinen taskuun mahtuva kamera mullisti kansainvälisen vakoilu- ja tiedustelutoiminnan. toisen maailmansodan kynnyksellä julkistama keksintö mullisti kerralla koko maailman vakoilu- ja tiedustelutoiminnan. Toisen maailmansodan aikana kameraa valmistettiin arviolta 17 500 kappaletta.[1]
Minox käytti 8 × 11 millimetrin negatiivikokoa ja painoi 130 grammaa. Sen objektiivi oli 3,5/15 mm eikä himmennintä ollut lainkaan, vaan kuvat otettiin täydellä aukolla ja valotus säädettiin pelkällä sulkimella. Vakoilukäyttöön ja asiakirjojen nopeaan kopiointiin Minox sopi myös erinomaisten lähikuvausominaisuuksiensa vuoksi.[1]
Toisen maailmansodan alettua Minoxeja myytiin varsinkin Britanniaan ja Yhdysvaltoihin. Amerikkalainen kauppaketju olisi halunnut tehdä vuosisopimuksen sadasta tuhannesta kamerasta, mutta hankkeen esti Molotov–Ribbentrop-sopimus.[1]
Vuonna 1948 Minoxia alettiin valmistaa Saksassa, jonne Walter Zapp oli paennut. Siellä hän kehitti mallin Minox A, joka on hieman alkuperäistä isompi mutta toisaalta puolta kevyempi, vain 70 gramman painoinen, kun monia messinki- ja teräsosia korvattiin alumiinisilla. Vuonna 1958 markkinoille tullut Minox B oli varustettu seleenikennoisella valotusmittarilla, ja kameraa valmistettiin noin 350 000 kappaletta. Myöhempiä malleja olivat valotusautomatiikalla ja CdS-kennolla varustettu Minox C (1969), käsisäätöinen Minox BL (1969) ja paranneltu automaattimalli Minox LX (1978). Viimeinen Minox-malli oli muovirunkoinen Minox EC (1981), joita valmistettiin vuoteen 1995 saakka noin 150 000 kappaletta.[2]
Minoxin filmikameroista suurimmaksi myyntimenestykseksi nousi 1970-luvun keskivaiheilla esitelty kinofilmiä käyttävä Minox 35, jota valmistettiin vuoteen 2004 saakka.[1][3] Kamerassa oli rungon sisään työntyvä 35 mm objektiivi, jonka valovoima oli f/2,8. Kameraa valmistettiin jopa titaani- ja kultapäällysteisenä. Se loi uuden hyvin pienten kinokameroiden kategorian yhdessä kilpailijoidensa Olympus XA:n ja Rollei 35:n kanssa[4].
Leitz-Leica osti yhtiön vuonna 1996, mutta Minoxin toimiva johto osti yrityksen omiin käsiinsä vuonna 2001.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Pylvänäinen, Timo: Kylmän sodan pikkuruinen kamera - mullisti kerralla maailman vakoilu- ja tiedustelutoiminnan Tekniikka & Talous. 16.7.2017. Viitattu 29.11.2018.
- ↑ Pienoiskamerat Näppää nyt! Sata vuotta kameroita. Suomen valokuvataiteen museo. Viitattu 29.11.2018.
- ↑ Kinofilmietsinkamerat II Näppää nyt! Sata vuotta kameroita. Suomen valokuvataiteen museo. Viitattu 29.11.2018.
- ↑ Minox 35 GT: A Must-Have Camera for Its Time Lomography-sivusto. Viitattu 29.11.2018. (englanniksi)
- ↑ Minoxin minikamera mullisti kerralla maailman vakoilu- ja tiedustelutoiminnan - täydellinen vakoojan työkalu syntyi vahingossa T&T. Viitattu 4.2.2019.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Minox Wikimedia Commonsissa
