Minor League Baseball

National Association of Professional Baseball Leagues perustettiin vuonna 1902 pienten baseball liigojen kattojärjestöksi ja sopimus Major Leaguen ja uuden minor league yhdistyksen välillä allekirjoitettiin. Uusi sopimusasiakirja koski liigaluokituksia, rajoituksia rostereihin ja pelaajapalkkioihin ja pelaajien varausjärjestelmän (draft). Patrick Powers valittiin järjestön ensimmäiseksi presidentiksi. Organisaatio vaihtoi nimekseen Minor League Baseball vuonna 1999.

Kaikki pienet liigat toimivat itsenäisinä yrityksinä. Useimmat ovat jäseniä Minor League Baseballissa (MiLB), joka toimii Baseball komission puitteissa. Useilla liigoilla, jotka tunnetaan riippumattomina baseball liigoina, ei ole mitään virallista yhteyksiä Major League Baseballiin.

Lukuun ottamatta Mexican Leaguea, pienten liigojen joukkueet ovat yleensä yksityisomistuksessa, mutta suoraan yhteydessä johonkin Major League joukkueeseen standardoidun Pelaajien kehittämissopimuksen kautta. Näistä yhteyksistä käytetään nimitystä farmijärjestelmä tai farmijoukkueet.

Major ja Minor League joukkueet voivat tehdä Pelaajien kehittämissopimuksen kahden tai neljän vuoden toimikaudeksi ja voivat myös uudistaa sen, jolloin monet suhteet kestävät pitkän aikaa. Esimerkiksi Omaha Storm Chasers (entinen Omaha Royals) on ollut Triple-A tason farmijoukkue Kansas City Royalsille aina siitä saakka kun Royals liittyi American Leagueen vuonna 1969. Muutamat pienten liigojen joukkueet ovat suoraan Major League joukkueen omistamia, kuten St. Louis Cardinalsin omistama Springfield Cardinals.

Nykyisin toimii 19 minor leaguea ympäri Yhdysvaltoja sekä Kanadassa, Meksikossa, Dominikaanisessa tasavallassa ja Venezuelassa. Joukkueita näissä liigoissa on kaikkiaan 243. Tämän lisäksi useita riippumattomia liigoja toimii Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

Historia

muokkaa

Ensimmäiseen ammattilaisbaseball yhdistykseen National Associationiin kuuluivat 1871–1875 kaikki täysammattilaisjoukkueet. Tämä järjestelmä osoittautui toimimattomaksi ja seurat usein lopettivat pelaamisen kesken kauden. Tämä ongelma ratkesi vuonna 1876, kun National League perustettiin. Liigan ulkopuolelle jääneet ammattilaisseurat vastasivat perustamalla omia paikallisia yhdistyksiä, kuten New England Association 1877 ja Eastern Championship Association 1881. Nämä olivat löyhiä itsenäisten joukkueiden keskinäisiä sopimuksia pelata mestaruuksista.

Ensimmäisenä minor leaguena on perinteisesti pidetty Northwestern League 1883–1884. Toisin kuin aiemmat yhdistykset, se luotiin pysyväksi organisaatioksi. Se oli myös yhdessä National Leaguen ja American Associationin kanssa laatimassa kansallista sopimusta 1883. Kahden seuraavan vuosikymmenen aikana yhä enemmän pieniä liigoja allekirjoitti eri versioita kansallisesta sopimuksesta. Lopulta pienet liigat liittyivät yhteen neuvottelemaan yhdessä.

1890-luvun lopulla Western Leaguen johtaja Ban Johnson päätti haastaa National Leaguen hallitsevan aseman. Vuonna 1900 hän muutti liigansa nimen American Leagueksi ja alkoi tehdä sopimuksia pelaajille, jotka olivat tyytymättömiä National Leaguen maksujärjestelyhin ja ehtoihin. Tämä sai Patrick T. Powersin, Eastern Leaguen puheenjohtajan, ja monet muut pienten liigojen omistajat uskomaan, että konflikti saattaa vaikuttaa heidän järjestöönsä. Pienten liigojen edustajat tapasivat Leland Hotellissa, Chicagossa 5. syyskuuta 1901. Vastauksena National-American taisteluun he päättivät muodostaa yhdistyksen nimeltään National Association of Professional Baseball Leagues (NAPBL tai NA). Tarkoituksena tuolloin oli säilyttää mukana olleiden liigojen riippumattomuus. Useat liigat eivät allekirjoittaneet sopimusta ja jatkoivat työtään itsenäisesti. Powersista tehtiin yhdistyksen ensimmäinen presidentti ja sen päämaja perustettiin Auburniin, New Yorkiin.

Aiheesta muualla

muokkaa