Minni Nurme
Minni Katharina Nurme (30. lokakuuta 1917[1] – 22. marraskuuta 1994[2]) oli virolainen kirjailija.
| Minni Nurme | |
|---|---|
| Minni Neumann | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. lokakuuta 1917 Aidu vald, Viljandimaa |
| Kuollut | 22. marraskuuta 1994 Tallinna |
| Kansalaisuus | Viro |
| Ammatti | kirjailija, kääntäjä |
| Puoliso | Aadu Hint (1936–1958, eronnut) |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Minni Raudsepp |
| Tyylilajit | runous, proosa |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Elämänvaiheet muokkaa
Minni Neumann kävi tyttökoulun Viljandissa ja valmistui sieltä vuonna 1936. Samana vuonna hän avioitui Aadu Hintin kanssa, mutta liitto päättyi eroon 1958. Avioero oli skandaali Virossa. Liitosta syntyi viisi lasta, joista Eeva Park on myös kirjailija. Sodan jälkeen Minni Nurmi työskenteli vapaana kirjailijana Tallinnassa. [3] Hänen sisarensa oli kirjailija Salme Ekbaum.[4]
Teokset muokkaa
Nurme debytoi vuonna 1939 romaanilla Kentaurid käyttäen salanimeä Minni Raudsepp. Vuonna 1945 ilmestyi hänen ensimmäinen runokokoelmansa, Sünnimuld. Hän aloitti tuotantonsa kodin, luonnon ja rakkauden elämysten tulkitsijana. Varhaisissa runoissa korostuvat kotoisuus ja siteet luontoon. Hänen myöhemmille töilleen tyypillistä on luonnollisuus ja tunnepitoisuus sekä filosofisuus. Hänen toisen runonsa Pikalt teelt (1947) ja kolmannen runokokoelman Juured mullas välillä on kymmenen vuoden tauko, joka lähinnä johtuu stalinististen viranomaisten työtään kohtaan esittämästä kritiikistä. Hän vironsi suomalaista kirjallisuutta.[5]
Romaanit muokkaa
- Kentaurid, 1939, esikoisromaani nimellä Minni Raudsepp
- Ratastool, 1941
Runokokoelmat muokkaa
- Sünnimuld, 1945
- Maarjahein, 1967, valitut runot
- Sookailudes on loitsud, 1971
- Kuuvein, 1971
- Tuules lendlev seeme, 1976
- Pilvede pisarad tärkamisse, 1978
- Päevapuri, 1981
- Valgevalul, 1983
- Puud varjulised, 1987, valitut runot
Julkaistuja runosuomennoksia muokkaa
- Lähde [6]
- Antologiassa Pihlaja: kahdeksan eestiläistä naisrunoilijaa suom. Aino Kaasinen, 1983 ISBN 951-99491-1-9 (Kirjassa mukana myös vironkielinen alkuteksti.)
- Ammoin
- Elämänilo
- Eteneminen : II-IV
- Etsin hiljaisuutta
- Etäisyydet
- Katson murheellisena kuunpinnan kuvajaista
- Kuin leikkaamaton pelto
- Kulonharmaa maakirkko kuperalla kummulla
- Kun myrsky nousee
- Luomishetkellä
- Minäkin olen syönyt Noan-aikaista leipää
- Mitä on kymmenen käskyä
- Mitä tuli siitä omenapuusta
- Parnasso 1971, nro 7, s. 407–408, suom. Pirkko Huurto
- Et tahtoisi
- Haudankaivajien lapiot välähtävät
- Hymyjen synty
- Katson silmästä silmään
- Keväisessä Helsingissä,
- Pojat kantavat avaruuden kotiini
- Yön myrskyääni
Lähteet muokkaa
- ↑ Nirk, Endel: Viron kirjallisuus, s. 366. SKS, 1986. ISBN 951-717-443-8.
- ↑ Ajakiri Mari (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Nurme, Minni (Arkistoitu – Internet Archive). Eesti biograafiline andmebaas ISIK. Viitattu 14.4.2020.
- ↑ Ekbaum, Salme. TLÜAR väliseesti isikud. Viitattu 14.4.2020.
- ↑ Facta 2001, WSOY 1984, osa 12, palsta 192.
- ↑ Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 28.2.2018