Mikrobivaurio
Mikrobivauriolla tarkoitetaan rakennuksen sisäpinnan aluetta tai rakenteen osaa, jossa voidaan havaita tavanomaisesta poikkeavaa mikrobikasvustoa. Mikrobivaurion esiintyminen todennetaan aistihavainnoinnin tai mikrobiologisten analyysien avulla. Mikrobivaurio voi sisältää home-, hiiva- ja lahosieniä sekä leviä, bakteereita ja ameboja[1]. Mikrobikasvuston saattaa havaita toisinaan värimuutoksina materiaalin pinnalla, mutta osa kasvustosta on näkymätöntä ihmissilmälle.
Mikrobivaurioita arvioidaan olevan noin joka neljännessä pientalossa[2].
Mikrobivaurion tunnistaminen muokkaa
Mikrobivaurio voidaan tunnistaa useilla menetelmillä. Eräs nopeimmista menetelmistä on aistinvarainen havainnointi, mutta se ei paljasta kaikkia mikrobivaurioita. Aistinvaraisesti voidaan havaita esimerkiksi silminnähtävä mikrobikasvusto ja huonolaatuinen sisäilma. Kasvuston seurauksena pintamateriaalin väri saattaa muuttua tai pinnalle voi kasvaa puuterimaista, pölymäistä tai pistemäistä kasvustoa. Varma merkki pitkälle edenneestä kosteusvauriosta on tunkkainen, maakellarin hajua muistuttava haju. Haju johtuu mikrobien kasvusta ja aineenvaihdunnasta, jota esimerkiksi sisätilojen kosteusolosuhteet säätelevät. On tavallista, että hajua aistitaan rakennuksessa vain ajoittain, koska haisevia aineenvaihduntatuotteita ei välttämättä muodostu jatkuvasti. Lisäksi rakennuksen ilmanvaihdon toiminnasta aiheutuvat paineenvaihtelut ja ulkoiset tekijät, kuten säätila, voivat vaikuttaa hajun esiintymiseen.
Pitkälle edenneen mikrobivaurion tunnistaa usein sen aiheuttamista terveysongelmista, jotka aiheutuvat hengitysilmassa leijuvista mikrobien aineenvaihduntatuotteista ja itiöistä[1].
Mikrobivaurioituneessa rakennuksessa oleskelevilla henkilöillä esiintyy usein silmien, ihon ja hengitysteiden limakalvojen ärsytysoireita. Rakennuksen käyttäjillä voi esiintyä myös yleisoireita, kuten kuumeilua, väsymystä ja pahoinvointia. Mikrobivaurioille altistuminen voi aiheuttaa myös hengitystie- ja allergiasairauksia sekä keskittymiskyvyn ja muistin heikentymistä[3]. Osan kosteusvauriomikrobeista on todettu olevan myrkyntuottokykyisiä eli toksisia. Ihmisten vastustuskyvyssä mikrobien aiheuttamia terveyshaittoja vastaan vaikuttaa kuitenkin olevan paljon eroja[4].
Lähteet muokkaa
- Asumisterveysopas 2009, 3. korjattu painos, Sosiaali- ja Terveysministeriö
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Juhani Pirinen: Pientalojen mikrobivauriot. Väitöskirja. Sivu 20. Hengitysliiton julkaisuja 19/2006. http://docplayer.fi/703282-Pientalojen-mikrobivauriot.html#show_full_text
- ↑ Juhani Pirinen: Pientalojen mikrobivauriotVäitöskirja. Hengitysliiton julkaisuja 19/2006. Sivu 21. http://docplayer.fi/703282-Pientalojen-mikrobivauriot.html#show_full_text
- ↑ Hannu Kaskinen 26.5.2009 AMEBAT LISÄÄVÄT HOMERAKENNUSTEN RISKEJÄ. https://www.tsr.fi/tutkimustietoa/tata-tutkitaan/hanke?h=107025
- ↑ Juhani Pirinen: Pientalojen mikrobivauriot. Väitöskirja. Sivu 2. Hengitysliiton julkaisuja 19/2006. http://docplayer.fi/703282-Pientalojen-mikrobivauriot.html#show_full_text