Avaa päävalikko

Mikko Eljas Virkkunen (27. maaliskuuta 1910 Helsinki[1]16. maaliskuuta 1996 Helsinki[2]) oli suomalainen lääkäri, jolle myönnettiin professorin arvonimi.

Virkkusen vanhemmat olivat puoluejohtaja, teologian tohtori Paavo Virkkunen ja Katri Naemi Thulé ja puoliso vuodesta 1936 Anna Liisa Carlsen. Hän tuli ylioppilaaksi Suomalaisesta normaalilyseosta 1928, valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1936 ja väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1943. Sisätauteihin Virkkunen erikoistui 1940. Sodissa Virkkunen työskenteli sotasairaalan ja pataljoonan lääkärinä ja sairaalajunan päällikkölääkärinä. Hän oli sotilasarvoltaan lääkintäkapteeni (1940). Professorin arvonimi Virkkuselle myönnettiin 1962.[1] Virkkunen perehtyi sotien jälkeen reumatologiaan ja oli sen ensimmäinen opettaja Suomessa. Helsingin yliopiston sisätautien dosentti hän oli vuodesta 1948 vuoteen 1972. Virkkunen työskenteli pitkään Kivelän sairaalassa, jossa hän aloitti apulaislääkärinä 1945 ja josta hän jäi 1973 eläkkeelle ylilääkärinä ja sairaalan johtajana. Hän hoiti myös yli 40 vuoden ajan yksityispotilaita omalla vastaanotolla ja Mehiläisessä.[2]

LähteetMuokkaa

  1. a b Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 756-757. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
  2. a b Professori Mikko Virkkunen 31.3.1996. Helsingin Sanomat. Viitattu 9.11.2017.