Mikko Hallman

suomalainen lastenlääkäri ja professori

Niilo Mikko Kustaa Hallman (s. 30. tammikuuta 1945 Helsinki) on suomalainen lastenlääkäri ja professori.[1]

Hallman opiskeli lääketiedettä Helsingin yliopistossa ja väitteli siellä tohtoriksi vuonna 1972. Hän on ollut Helsingin yliopiston vastasyntyneen sairauksien eli neonatologian dosentti vuodesta 1979. Hän toimi Kalifornian yliopiston (San Diego) lastentautiopin apulaisprofessorina vuosina 1979–1982 ja Helsingin yliopistollisen keskussairaalan naistentautien klinikan lastenosaston ylilääkärinä 1985–1990. Vuosina 1989–1997 hän oli Kalifornian yliopiston (Irvine) lastentautiopin professori, vuodesta 1997 Oulun yliopiston lastentautiopin professori ja 2013 lähtien emeritusprofessori.[2]

Hallmanin tutkimuskohteena on ollut keskosten keuhkovaurioiden ehkäiseminen.[3] Hallman tutkimusryhmineen suoritti keskosen RDS-taudissa ensimmäiset hoitokokeet vuosina 1981–1991 käyttäen biologisesti aktiivista, lapsivedestä eristettyä surfaktanttia. Surfaktanttihoito on toistaiseksi ainoa neonatologian tutkimuksiin perustuva lääkehoito. Hallmanin on jatkanut keskostutkimuksia ja selvittänyt spontaanisti alkavan ennenaikaisen synnytyksen altistustekijöitä. Vuodesta 2002 hän on ollut Suomen tiedeakatemian jäsen.

Hallmanin isä oli professori Niilo Hallman.[3]

PalkintojaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 146. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  2. Hallman, Mikko hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  3. a b Facta 2001, Täydennysosa 1990, s. 267. WSOY 1990.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.