Mike Haggar
Mike Haggar (jap. マイク・ハガー, Maiku Hagā) on Akira Yasudan suunnittelema videopelihahmo Capcomin Final Fight -pelisarjassa. Hahmo teki ensi esiintymisensä Final Fightissa vuonna 1989 ja on sittemmin esiintynyt myös Saturday Night Slam Masters -pelisarjassa.
| Mike Haggar | |
|---|---|
 Haggar vuoden 2005 Namco X Capcom pelissä. |
|
| Pelisarja |
Final Fight Saturday Night Slam Masters |
| Ensimmäinen peli | Final Fight (1989) |
| Suunnittelija | Akira Yasuda |
| Ääninäyttelijä (englanti) |
David Kaye Matt Riedy |
| Ääninäyttelijä (japani) |
Tesshō Genda Kiyoyuki Yanada |
 |
|
Elämäkerta muokkaa
Mike Haggar syntyi Yhdysvalloissa 3. syyskuuta 1943.[1] Hän kilpaili ammattilaisena Slam Masters nimisessä showpainin sarjassa.
Final Fight muokkaa
Haggar esiintyi Final Fightin ensimmäisessä osassa, jossa hän oli myöhemmin showpainiuransa jälkeen siirtynyt Metro Cityn pormestariksi. Vaalipuheessaan hän lupasi kitkeä pois Metro Cityn kasvavan rikollisuuden. Kaupungin johtava rikosorganisaatio Mad Gear jengi kuitenkin päätti yrittää manipuloida uutta pormestaria sieppaamalla hänen tyttärensä Jessican ja vaatimaan hänestä lunnaita. Haggar ei kuitenkaan suostu olemaan uhkailtavana ja päättää pelastaa tyttärensä roistojen käsistä. Hän pyytää mukaansa Jessican poikaystävän Codyn ja Guyn taistellakseen tiensä katurikollisten läpi heidän johtajansa Belgerin luokse. Hän onnistuu kukistamaan Belgerin ja pelastamaan tyttärensä. Mad Gear jengi hajoaa loistokkuudestaan pikkurikollisiksi.
Final Fight 2 muokkaa
Final Fight 2:ssa Haggarilta pyydetään apua, kun Guyn kihlattu ja hänen isänsä, sekä Guyn sensei siepataan. Guyn kihlatun, Renan nuorempi sisko Maki yritti aluksi etsiä Guyta, mutta päätti pyytää tämän tutulta Haggarilta apua. Haggar suostuu tulemaan apuun ja ottaa mukaansa miekkataiturin Carlosin, joka oli halukas lähtemään vapaaehtoisesti mukaan. Kaksikko matkaa Hongkongiin, jossa he tapaavat Makin ja aloittavat pelastusoperaation pitkin Euraasiaa. Matkan aikana kolmikko saa huomata, että Mad Gearin jäljellä olleet jäsenet ovat koonneet organisaation takaisin kasaan ja muuttaneet kesken kaiken päämajansa Japaniin. Haggar saa tietää Italian reissulla Rolentolta, että hänen kannattaa suunnata kohti Japania pelastaakseen ystävänsä. Haggar kohtaa lopuksi Mad Gearin uuden johtajan Retun, joka sieppasi hänen ystävänsä kihlatun, tämän isän ja sensein.
Final Fight 3 muokkaa
Mad Gearin lopullisen hajoamisen jälkeen Metro Cityssä rikolliset taistelivat keskenään kaupungin vallasta, kunnes Skull Cross jengi nousi valta-asemaan. Haggar toimi edelleen kaupungin pormestarina ja sai eräänä päivänä Guyn vierailulle, joka palasi takaisin kaupunkiin harjoittelujaksoltaan. Yhtäkkiä kaupungissa kuuluu ja näkyy räjähdys ja samassa Haggarin toimiston ovesta ryntää sisään etsivä Lucia Morgan, joka kertoo Skull Cross jengin aiheuttaneen keskustassa mellakan. Haggar pyytä vielä kerran Guyta tappelemaan hänen rinnallaan katurikollisia vastaan. Paikalle ilmaan myös entinen katutappelija Dean, joka käyttäytyy aluksi salaperäisesti ja käskee Haggarin luottamaan häneen. Nelikon selvitettyä paikalliset rähisijät Dean kertoo haluavansa auttaa heitä hajottamaan Skull Cross jengin, joka oli murhannut hänen perheensä. Haggarilla käy lopulta ilmi että Skull Cross jengin johtajana on täysin uusi roisto nimeltä Black.
Final Fight: Streetwise muokkaa
Final Fight: Streetwisessa vuodet ovat kuluneet sitten Final Fight pelien tapahtumista ja Haggar on jättänyt pormestarin virkansa vuosia sitten ja siirtynyt yrittäjäksi. Hän pyörittää "Mike's Mat and Muscle" kuntosalia, sekä "Mike's Maritime Maintenance" telakkaa. Moni Metro Cityn asukas on jo unohtanut hänen urotekonsa, mutta hän auttaa uutta sankaria Kyle Traversia opettamalla hänelle muutamia painiotteita. Ajoittain hän osallistuu myös itse katurikollisten hakkaamiseen.
Saturday Night Slam Masters muokkaa
Haggar esiintyi Final Fight pelien välissä myös Saturday Night Slam Masters pelisarjassa, jossa alkuperäisen japanilaisen juonen mukaan pelit sijoittuvat ennen Final Fight pelien tapahtumiin. Pelit sijoittuvat Haggarin painiuraan, kun taas englanninkielisessä versiossa pelin tarina Haggarin kohdalla on käännetty tulevaisuuteen, jossa Haggarin kerrotaan olevan Metro Cityn entinen pormestari. Häntä kutsutaan pelissä lempinimellä "Macho". Voitokkaan ottelun jälkeen Haggar nostaa tyttärensä Jessican olkapäälleen.
Taistelutyyli muokkaa
Haggar on hidas mutta vahva hahmo, joka käyttää entisenä painijana painitekniikoita hyväkseen, kuten piledriver ja spinning clothesline. Final Fight 2:ssa Haggarilla on käytössä tavallisen piledriverin sijaan spinning piledriver. Kolmannessa osassa Haggarilla on super combo nimeltä "Final Hammer", jossa hahmo tekee sarjan eri painiliikkeitä.
Final Fight peleissä hitaudestaan huolimatta, hahmo kykenee lyömään nopeimmin vastustajiaan teräsputkella pelattavista hahmoista.
Muissa medioissa muokkaa
Animaatio muokkaa
Haggar esiintyi vierailevana hahmona vuonna 1997 Street Fighterin jaksossa "Final Fight", jossa hahmon äänenä toimi David Kaye.
Jaksossa Mad Gear sieppaa hänen tyttärensä Jessican, jonka jälkeen jengin pomo Belger uhkaa Haggaria sekaantumasta hänen asioihin. Toisin kuin videopeleissä Haggar ei lähde itse tappelemaan tytärtään itselleen vaan pyytää apua Ryulta ja Keniltä, jotka naamioituvat Mad Gearin jengin sekaan pelastaakseen Jessican.
Arvostelu muokkaa
Final Fight pelien keulahahmona pidettyä Haggaria on kuvailtu muun muassa videopelihistorian yhdeksi ikoniseksi ja unohtumattomaksi pelihahmoksi.[2] Gamest pelilehti valitsi Haggarin vuoden 1990 parhaaksi videopelihahmoksi laatimassaan 50 parhaan videopelihahmon listalla. Lisäksi se pääsi samaisen numeron kansikuvaan.[3] Kolme vuotta myöhemmin Haggar sijoittui samaisella listalla sijalle 45.
Hahmoa näytelleet muokkaa
Englanniksi muokkaa
| Vuodet | Näyttelijät | Sarjat | Elokuvat | Konsolipelit |
|---|---|---|---|---|
| 1997 | David Kaye | Street Fighter | ||
| 2011 | Matt Riedy | Marvel vs. Capcom 3: Fate of Two Worlds |
Lähteet muokkaa
- ↑ Final Fight kolikkopelin hahmoprofiili Viitattu 2.1.2011
- ↑ Final Fight One Review Gaming Target 1.11.2001 Viitattu 2.1.2011 (englanniksi)
- ↑ ゲーメスト大賞 Viitattu 2.1.2011 (japaniksi)