Mikael Antipoff
Mikael Antipoff (ven. Михаил Иванович Антипов, Mihail Ivanovitš Antipov, oikea nimi mahd. Antipin; 1830 – ?)[1] oli Helsingissä vaikuttanut venäläissyntyinen liikemies, joka tunnettiin Punavuoren kaupunginosassa omistamistaan pahamaineisista vuokrataloista eli niin sanotuista Antipoffin vuokrakasarmeista.
Antipoff oli syntyjään kruununtalonpoika Jaroslavlin kuvernementin Berljukovon pitäjän Nikola-Boin kylästä. Suomessa hän toimi kirjanpitäjänä ja elintarvikekauppiaana. Asetuttuaan vuonna 1861 Helsinkiin hän ryhtyi kiinteistökeinottelijaksi.[1] Antipoff hyödynsi Helsinkiä vaivannutta asuntopulaa rakennuttammalla mahdollisimman halvalla vuokrataloja, joiden asunnot olivat kurjia, epähygieenisiä ja vailla kaikkia mukavuuksia.[2] Enimmillään hän omisti Helsingissä kuusi vuokrakasarmia. Epävarman tiedon mukaan Antipoff meni vararikkoon vuonna 1912.[1]
Vuokrakasarmit muokkaa
Antipoffin vuokrakasarmeista suurin ja kuuluisin oli 1860-luvun lopulla valmistunut Uudenmaankatu 34–36, joka tunnettiin myös lempinimillä Suuri Bastilji ja Ryysyhotelli. Antinpoffin henkilökohtaisesti suunnittelemassa nelikerroksisessa vuokratalossa oli 115 yhden huoneen asuntoa, minkä lisäksi myös kellarit ja liiterit vuokrattiin asunnoiksi. Asukkaita talossa laskettiin olleen keskimäärin vähintään kuusi huonetta kohden. Antipoffin vuokrakasarmi oli jatkuvasti Helsingin lehdistön hampaissa siivottomuutensa, levottoman elämänsä ja lukuisten salakapakoittensa vuoksi, minkä lisäksi Antipoff peri asukkailta korkeita vuokria.[3] Hän omisti talon yhdessä veljensä Vasilin kanssa, mutta tämän kuoltua vuonna 1888 hän väitti omistaneensa sen yksin.[1] Perintöriidan päätteeksi Uudenmaankatu 34 siirtyi hänen veljenpojalleen Nikolai Antipinille.[3] Toinen Antipoffin tunnettu vuokrakasarmi oli Pursimiehenkatu 3:ssa, jonka tontin hän oli ostanut 1872.[4] Viimeisen vuokrakasarminsa hän rakennutti vuonna 1878 Pursimiehenkatu 21:een.[5] Helsingin kaupunki lunasti lopulta Antipoffin talot ja purki ne. Suuri Bastilji purettiin 1890-luvun alussa.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Harry Halén: Venäläisperäinen kauppiaskunta Suomessa 1808–1917, s. 17–18. Unholan aitta 42. Helsinki 2015.
- ↑ Petri Juuti, Riikka Rajala ja Tapio Katko: Metropoli ja meri – 100 vuotta jätevedenpuhdistusta Helsingissä, s. 19. HSY Helsingin seudun ympäristöpalvelut, Helsinki 2010. Teoksen verkkoversio
- ↑ a b c Kirsi Toppari: ”Pelikaani”, s. 220–221 teoksessa Puhvelista Punatulkkuun: Helsingin vanhoja kortteleita (Kaija Ollila & Kirsti Toppari). Helsinki, Sanoma, 1977.
- ↑ Kaija Ollila: ”Vihervarpunen”, s. 234–235 teoksessa Ollila & Toppari 1977.
- ↑ Kirsi Toppari: ”Peipponen”, s. 238–239 teoksessa Ollila & Toppari 1977.