Mika Väyrynen (muusikko)
Mika Väyrynen (s. 7. lokakuuta 1967 Helsinki)[1][2] on suomalainen harmonikkataiteilija.
Koulutus muokkaa
Väyrynen on opiskellut konserttiharmonikansoittoa Tampereen konservatoriossa, Sibelius-Akatemiassa ja Gustave Charpentier -konservatoriossa, Pariisissa. Hän suoritti maisteritutkinnon 1992 ja tohtoritutkinnon 1997. Hänen opettajinaan ovat toimineet muun muassa Timo Kinnunen, Matti Rantanen, Max Bonnay ja Friedrich Lips.[3] Väyrysen väitöskirjan otsikkona oli Harmonikansoiton tekniset periaatteet.[2]
Ura ja saavutukset muokkaa
Väyrynen on voittanut useita palkintoja kansainvälisissä kilpailuissa, muun muassa Coupe Mondiale -kilpailun Luzernissa, Sveitsissä vuonna 1989. Hän on myös ollut lukuisissa kansainvälisten kilpailujen tuomaritehtävissä.[3]
Ensikonserttinsa Väyrynen piti Tampereella 1985, jonka jälkeen hän on konsertoinut muun muassa Itävallassa, Belgiassa, Ukrainassa, Kiinassa, Kroatiassa, Tanskassa, Ranskassa, Saksassa, Islannissa, Japanissa, Hollannissa, Norjassa, Puolassa, Venäjällä, Slovakiassa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa Suomen konserttien lisäksi. Monet konsertit ovat tapahtuneet kyseisten maiden tunnetuilla konserttiareenoilla, kuten Wienin Musikvereinin kultaisessa salissa, Pariisin Salle Pleyelissä, Tokion Musashino Hallissa, Amsterdamin De Ijsbrekerissä ja Tampere-talolla.[3]
Väyrynen on esiintynyt lukuisilla kansainvälisillä festivaaleilla ja työskennellyt yhteistyössä lukuisten solistien ja orkesterien, muun muassa Helsingin kaupunginorkesterin ja kapellimestari Okko Kamun, Radion sinfoniaorkesterin ja Sakari Oramon ja lukuisien muiden orkestereiden sekä kapellimestareiden kanssa. Hän on myös kantaesittänyt useiden nykysäveltäjien, kuten Jouni Kaipaisen, Tuomas Kantelisen, Ilkka Kuusiston, Paavo Korpijaakon, Pehr Henrik Nordgrenin, Petri Makkosen, Matti Murron, Juhani Nuorvalan, Bogdan Preczin, Leif Segerstamin ja Erkki-Sven Tüürin teoksia.[3]
Väyrysen repertuaari ja levytykset sisältävät laajalti erilaisia tyylilajeja: nykymusiikkia, uutta tangoa, konserttoja ja kamarimusiikkia. Hän toimii harmonikansoiton opettajana Sibelius-Akatemiassa sekä aktiivisena konserttitaiteilijana ja vierailevana artistina eri puolilla maailmaa.[3]
Levytykset muokkaa
- Accordion (No. FINE 106, 1991)
- Faces (No. FAICD 13, 1993)
- Mysterious visions (No. MILS 9542, 1995)
- Dies Irae (No. MILS 9653, 1996)
- Adventure (No. FAICD 15, 1997)
- Pictures at an exhibition (No. MILS 9862, 1998)
- Tango for four (No. FINLANDIA 3984-27887-2, 1999)
- Astor Piazzolla (No. FINLANDIA 3984-29723-2, 2000)
- Tango for four No. 2 (Finlandia/Warner Classics, 2001)
- Pictures at an exhibition (JVC Victor, 2001)
- A flight beyond time (No. NAXOS 8.555790, 2001)
- Classical accordion transcriptions (No. NAXOS 8.555910, 2003)[3]
- Goldberg variations (ALBA 191,2004)
- D´arbre de Vie - Elämän puu (ALBA 220 2006)
- Misterium (FAICD-23, 2009)
- Johann Sebastian Bach French Suites, Vol. 1 (No. ALBA ABCD 346,2012)
- For Duo (FAICD-24, 2013) with Angel Luis Castano
- Danse Macabre (FAICD-26, 2015)
Lähteet muokkaa
- ↑ Martti Haapakoski, Anni Heino, Matti Huttunen, Hannu-Ilari Lampila, Katri Maasalo: Suomalaisen musiikin historia esittävä taide. WSOY, 2002. ISBN 951-0-23564-4.
- ↑ a b Keijo Virtamo (toim.): Otavan musiikkitieto (2. painos), s. 488. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5.
- ↑ a b c d e f Mika Väyrynen - Concert Accordionist www.accordions.com. 2002. Viitattu 6. lokakuuta 2007. (englanniksi)