Miinavene Loimu (aiemmin T 21) oli Suomen merivoimien venäläisten maahanjättämä maayhdysmiinakenttien laskualus, joka oli valmistunut 1915 Porin Konepaja Oy:n telakalta. Alus ei ollut kovin merikelpoinen heikkotehoisen koneensa vuoksi.[1]

Miinavene Loimu
Perustiedot
Alustyyppi Miinalaiva
Aluksen vaiheet
Rakentaja Porin konepaja Oy, Pori
Laskettu vesille 1915
Palveluskäyttöön 1915, Suomen merivoimille 1920
Tekniset tiedot
Uppouma 60 t
Pituus 20,3 m
Leveys 4,5 m
Syväys 1,2 m
Propulsio 2 x Bolinder-kuulamoottori, yht. 160 hv; myöhemmin Valmet 2 x 130 kW
Nopeus 8 solmua
Aseistus
Aseistus 1 x konekivääri tai
1 x 20 mm Madsen
Miinat 30-45 miinaa

Palvelus muokkaa

Saksalaiset takavarikoivat Venäjän keisarikunnan laivastossa palvelleen aluksen keväällä 1918 ja he luovuttivat sen edelleen suomalaisille. Suomen merivoimille se otettiin korjausten jälkeen vuonna 1920 nimellä T-21, kunnes se nimettiin Loimuksi. Alus oli mukana kaikissa Rannikkolaivaston harjoituksissa ennen sotaa. Talvisodassa alus oli miinanlaskijana ja jatkosodassa miinoitustoiminnassa sekä huolto- ja joukkojen kuljetuksissa.[1]

Sotien jälkeen alus oli kaapelilaivana.[1]

Loimu myytiin 1964 yksityiselle, mutta se rappeutui lähes hylyksi. 1980-luvulla kaksi vihtiläistä ostivat aluksen itselleen kunnostaen sen risteilyalukseksi. Sen nimeksi tuli T 21 Loimu. Alus poistettiin kauppa-alusrekisteristä heinäkuussa 1996, jonka jälkeen se on ollut omistajiensa uivana kesämökkinä.[2]

Loimun sisaralukset olivat miinaveneet Pommi, Miina, Lieska ja Paukku.[3]

Lähteet muokkaa

  • Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä, s. 36-37. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.
  • Suomen laivasto 1918-1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921, s. 321. Lontoo: Conway, 2006. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Tuomi-Nikula, JormaSuomen laivat punatähtisen sotalipun alla. Jyväskylä: Atena kustannus Oy, 2000. ISBN 951-796-212-6.

Viitteet muokkaa

  1. a b c Auvinen s. 37
  2. Tuomi-Nikula, Jorma s. 50
  3. Auvinen s. 36