Mihail Tšulkov

Mihail Dmitrijevitš Tšulkov (ven. Михаи́л Дми́триевич Чулко́в, 1743 tai 17444. marraskuuta 1792 Moskova[1]) oli venäläinen kirjailija. Hänet tunnetaan Venäjän ensimmäisten historiallisten kertomusten ja tapainkuvausten laatijana.

Mihail Tšulkov.

Tšulkov syntyi sotilaan perheeseen. Hän opiskeli Moskovan yliopiston kymnaasissa ja näytteli yliopiston teatterissa. Vuodesta 1761 lähtien Tšulkov työskenteli Pietarissa hoviteatterin näyttelijänä. Vuodesta 1765 hän palveli keisarillisessa hovissa ja vuodesta 1770 virkamiehenä senaatissa. Tšulkov sai perinnöllisen aatelisarvon vuonna 1779. Vuodesta 1783 hän työskenteli Moskovassa ja vähän ennen kuolemaansa hänet nimitettiin virkamieheksi Katariina II:n kabinettiin.[1]

Tšulkovin kirjailijanura alkoi hänen työskennellessään hoviteatterissa. Vuosina 1766–1768 (viides osa 1789) hän julkaisi romaani-, kertomus- ja satukokoelman Peresmešnik, ili Slavenskije skazki (”Pilkantekijä eli Slaavilaisia satuja”, ei suomennettu). Tuhannen ja yhden yön ja sen jäljitelmien malliin rakennettu teos sisältää venäläiseen ympäristöön sovitettuja koomisia ja veijaritarinoita. Keskeneräiseksi jäänyt kertomus Prigožaja povariha, ili Pohoždenije razvratnoi ženštšiny (”Kaunis keittäjätär eli Haureellisen naisen seikkailut”, ei suomennettu, ensimmäinen osa 1770) oli varhainen venäläinen tapainkuvaus. Sen ansiona on päähenkilönä toimivan kansannaisen arkikielinen kerrontatapa. Tšulkovin teoksissa käytetään laajasti sananlaskuja ja sanontoja sekä parodioidaan ylätyylistä kielenkäyttöä.[1][2]

Tšulkov oli kiinnostunut suullisesta kansanperinteestä ja tapakulttuurista. Hän julkaisi laajan laulukokoelman Sobranije raznyh pesen (1770–1774), joka sisältää kansanlaulujen lisäksi myös kaupunkien uutta perinnettä ja anonyymeja teoksia. Se toimi esikuvana ja lähteenä myöhemmille laulukirjoille. Kirjailija laati myös mytologisen sanakirjan Slovar russkih sujeveri (1782, toinen painos Abevega russkih sujeveri 1786). Tšulkov julkaisi aikakauslehtiä I to i sjo (1769) ja Parnasski štšepetilnik (1770), kirjoitti näytelmiä ja runoelmia sekä toimitti virkatyönä Venäjän kaupankäynnin historian Istoritšeskoje opisanije rossijskoi kommertsii (1781–1788).[1][2]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Slovar russkih pisatelei XVIII veka Institut russkoi literatury (Puškinski dom) RAN. Viitattu 21.12.2020.
  2. a b Kratkaja literaturnaja entsiklopedija Fundamentalnaja elektronnaja biblioteka Russkaja literatura i folklor. Viitattu 21.12.2020.

Aiheesta muuallaMuokkaa