Mihail Gurevitš
Mihail Iosifovitš Gurevitš (ven. Михаи́л Ио́сифович Гуре́вич; 12. tammikuuta 1893 (J: 31. joulukuuta 1892) Rubanštšina – 25. marraskuuta 1976 Leningrad[1]) oli neuvostoliittolainen lentokonesuunnittelija, joka perusti yhdessä Artem Mikojanin kanssa MiG-suunnittelutoimiston.
| Mihail Gurevitš | |
|---|---|
| Михаи́л Ио́сифович Гуре́вич | |
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Mihail Iosifovitš Gurevitš |
| Syntynyt | 12. tammikuuta 1893 (J: 31. joulukuuta 1892) Rubanštšina |
| Kuollut | 25. marraskuuta 1976 (83 vuotta) Leningrad |
| Kansalaisuus | Neuvostoliitto |
| Ammatti | lentokoneinsinööri |
Ennen Toista maailmansotaa muokkaa
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Hän syntyi juutalaiseen perheeseen Rubanštšinan kylässä Kurskin kuvernementissa vuonna 1892. Hän valmistui Ohtyrkan lukiosta (Harkovan kuvernementissa) erinomaisin arvosanoin ja pääsi Harkovan yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa. Pian hänet erotettiin, koska oli osallistunut vallankumoukselliseen toimintaan. Hän jatkoi opintojaan Ranskassa, Montpellier’n yliopistossa. Hän valmistui lentokoneinsinööriksi ranskalaisesta Supaero-yliopistosta vuonna 1913.
Vuonna 1914 hän oli lomalla kotonaan, kun maailmansota alkoi. Tämä ja Venäjän vallankumous keskeyttivät hänen opintonsa. Hän valmistui 1925 Harkovan teknologisesta instituutista ja meni töihin valtionyhtiöön nimeltä ”Lämpö ja Voima”.
Vuonna 1929 hän muutti Moskovaan ja pääsi ilmailun pariin takaisin. Vuonna 1937 hän johti suunnitteluryhmää Polikarpovin suunnittelutoimistossa. 1930-luvun lopussa hän vieraili Lisunovin kanssa Douglasin tehtailla Kaliforniassa, kun Neuvostoliitto hankki lisenssin valmistaa DC-3-lentokoneita.
Toinen maailmansota muokkaa
Mikojan nimitettiin vuonna 1939 Moskovaan perustetun lentokonesuunnittelutoimiston johtajaksi ja Gurevitš ylennettiin sen varapääinsinööriksi. Yhdessä Mikojanin kanssa hän loi siitä Mikojan-Gurevitš-suunnittelutoimiston. Maaliskuussa 1942 se nimettiin seuraavilla nimillä: OKB MiG (Osoboje Konstruktorskoje Bjuro MiG), ANPK MiG (Aviatsionni nautšno-proizvodstvenni kompleks) ja OKO MiG.
Toinen maailmansota osoitti, ettei MiG-1-hävittäjä ollut kovin hyvä. Sen pohjalta kehitetty MiG-3 oli paljon parempi ja sitä käytettiin Neuvostoliiton ilmavoimissa suurina määrinä. MiG-5, 7 ja MiG-8 olivat lähinnä koekoneita.
Toisen maailmansodan jälkeen muokkaa
Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitossa tehtiin versiota saksalaisten kehittämistä suihkukoneista, samoin kuin tehtiin samaan aikaan ainakin Ranskassa, Englannissa ja Ruotsissa. Ensimmäinen sarjatuotantokone oli MiG-9 vuonna 1946. I-270-prototyyppi perustui saksalaiseen hahmotelmaan ja käytti brittiläistä suihkumoottoria – siitä tuli etenkin Korean sodassa menestyksellinen MiG-15. Sen suorituskyky oli erinomainen ja yli 18 000 konetta valmistettiin. Vuonna 1957 hän nousi MiG-suunnittelutoimiston pääinsinööriksi.
Kunnianosoitukset muokkaa
Hän sai valtion palkinnon vuosina 1941, 1947, 1948, 1949 ja 1953, Lenin-kunniamerkin vuonna 1962 ja Sosialistisen työn sankarin arvon 1957.
Lähteet muokkaa
- ↑ Левин, Марк: Авиаконструктор из семьи винокура Jewish.ru. 14.1.2013. Viitattu 12.6.2023. (venäjäksi)