Michel Rocard

ranskalainen poliitikko

Michel Louis Léon Rocard O.Q. (23. elokuuta 19302. heinäkuuta 2016[1]) oli ranskalainen sosialistipoliitikko, pääministeri 1988–1991 ja Euroopan parlamentin jäsen vuodesta 1994.

Michel Rocard
Ranskan pääministeri
Presidentti François Mitterrand
Edeltäjä Jacques Chirac
Seuraaja Édith Cresson
Henkilötiedot
Syntynyt23. elokuuta 1930
Kuollut2. heinäkuuta 2016 (85 vuotta)
Pariisi
Tiedot
Puolue Sosialistinen puolue

Rocard opiskeli École Nationale d’Administration’ssa ja Institut d’Études Politiquesissa ja ryhtyi virkamieheksi. Opiskelijana hän oli SFIO:hon kytköksissä olleen sosialistisen opiskelijajärjestön johdossa. Antikolonialistina hän matkusti Algeriaan ja kirjoitti raportin Algerian sodan unohdetuista pakolaisleireistä, joka vuosi Le Mondeen ja France Observateuriin huhtikuussa 1959 ja lähes maksoi hänen työpaikkansa. Hän otti osaa myös vuoden 1968 opiskelijalevottomuuksiin.

Hän erosi SFIO:sta sen tuettua Algerian sotaa ja johti Parti socialiste unifiéta 1967–1973. Hänet valittiin kansalliskokoukseen 1969 ja hän oli myös presidenttiehdokkaana 1969. Vuonna 1974 hän liittyi François Mitterrandin rinnalla uuteen Parti Socialisteen, joka korvasi SFIO:n 1971. Hän kannatti Mitterrandin presidenttiehdokkuutta 1974, mutta johti puolueessa Mitterrandin vastaista oppositiota.

Rocard valittiin Conflans-Sainte-Honorinen pormestariksi 1977. 1970–1990-luvuilla les rocardiens ajoivat ranskalaisen sosialismin uudistamista ja näkyvämpää markkinatalouden hyväksymistä, hajauttamista ja vähempää valtiokeskeisyyttä. He saivat vaikutteita pohjoismaisesta sosiaalidemokratiasta.

Mitterrandin alaisuudessa Rocard oli alueiden kehitysministeri ja suunnitteluministeri 1981–1983 ja maatalousministeri 1983–1985. Mitterrandin uudelleenvalinnan jälkeen hän oli pääministeri 1988–1991, vaikka hänen suhteensa Mitterrandiin olivat huonot.

Vuoden 1993 vaalitappion jälkeen Rocard valittiin puolueen johtoon, mutta hän erosi vuoden kuluttua, kun PS:n kannatus oli matala myös 1994 Euroopan parlamentin vaaleissa.

Rocard menetti viimeisen mahdollisuutensa päästä presidenttiehdokkaaksi 1995. Hänet valittiin 1995 senaattoriksi Yvelinesista, mistä tehtävästä hän erosi kahden vuoden kuluttua. Rocardin seuraajat puolueessa ryhtyivät kannattamaan Lionel Jospinia ja myöhemmin Dominique Strauss-Kahnia.

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa