Michael Young

brittiläinen poliitikko

Michael Dunlop Young, Dartingtonin paroni[1] (9. elokuuta 191514. tammikuuta 2002) oli brittiläinen sosiologi ja Labour-puolueen poliitikko. Tieteellisellä urallaan hän loi käsitteen meritokratia, jolla hän tarkoitti yhteiskuntaa, jossa tärkeisiin asemiin nousevat kyvykkäimmät ihmiset.

Nuoruus muokkaa

Young syntyi Manchesterissa australialaisen viulistin ja musiikkikriitikon sekä irlantilaisen taidemaalarin ja näyttelijän perheeseen. Hän asui Australian Melbournessa kahdeksanvuotiaaksi asti ja palasi Englantiin vanhempiensa eron jälkeen. Hän opiskeli useissa kouluissa, kuten Devonissa toimineessa kokeellisessa oppilaitoksessa. Myöhemmin Young tuki tätä koulua sen varapuheenjohtajana. Hän opiskeli taloustiedettä London School of Economicsissa ja sai asianajajan oikeudet vuonna 1939.

Tieteellinen ja poliittinen ura muokkaa

Young työskenteli Labour-puolueen palveluksessa vuodesta 1945. Vuonna 1952 hän aloitti tohtoriopinnot London School of Economicsissa. Tutkiessaan asunto- ja paikallispolitiikkaa Itä-Lontoossa hän ajautui arvostelemaan paikallisten työväenpuolueen poliitikkojen toimintaa. Tieteellisesti hän julkaisi Peter Willmotin kanssa tutkimuksen perheen ja sukulaisuuden merkityksestä Itä-Lontoossa. Vuonna 1957 Young auttoi kuluttajaliitto Consumers Associationin perustamisessa ja oli mukana kuluttajaliikkeeessä, avoimessa yliopistossa ja avoimessa taidekoulussa. Hän perusti Language Linen, puhelinkäännöspalvelun, joka on suunniteltu auttamaan ei-englanninkielisiä pääsemään julkisiin palveluihin. Hän rahoitti erilaisia ​​tutkimusprojekteja ja oli mukana perustamassa sosiaalisen yritystoiminnan liikettä vuonna 1997. [2] Näitä hankkeita on sittemmin nimitetty sosiaalisiksi innovaatioiksi.

Young loi käsitteen meritokratia vuonna 1958. Hänen kuvailemassaan meritokraattisessa yhteiskunnassa eivät vastuullisiin tehtäviin nouse varakkaimmat tai yläluokkaiset ihmiset, vaan terävimmät ja tunnollisimmat. Kunkin yksilön meriitit olivat Youngin mukaan hänen älykkyysosamääränsä ja näkemänsä vaivan summa, M = Ä + V.[3] Toisaalta Young liitti termiin sarkasmia ja negatiivisia konnotaatioita eikä hyväksynyt termin käyttöä ihanneyhteiskunnan kuvaamisessa. [4]

Vuonna 1978 Young sai Dartingtonin paronin arvon.

Kirjallisuus muokkaa

  • Young, Michael, Meritokratian nousu 1870-2033 : Tutkielma koulutuksesta ja tasa-arvosta. Weilin + Göösin kirjasto 7. Helsinki 1967 (alkuteos The Rise of the Meritocracy).

Lähteet muokkaa

  1. Dartingtonin paroni Young. The British Academy.
  2. The School for Social Entrepreneurs. Web Archive 2006.
  3. Yair, Gad (toim. Ritzer, George): ”meritocracy”, The Blackwell Encyclopedia of Sociology, s. 2954–2958. Blackwell, 2007. ISBN 978-1-4051-2433-1.
  4. Down with meritocracy. Michael Young, The Guardian 29.6.2001.