Michael Wittmann
Michael Wittmann (s. 22. huhtikuuta 1914 Vogelthal, Saksa – 8. elokuuta 1944 Cintheaux’n läheisyydessä Ranskassa) oli saksalainen toisen maailmansodan kuuluisin panssarivaunun johtaja. Sotilasarvoltaan hän oli SS-Hauptsturmführer (kapteeni).
| Michael Wittmann | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. huhtikuuta 1914 Vogelthal, Saksa |
| Kuollut | 8. elokuuta 1944 (30 vuotta) Cintheaux’n läheisyydessä Ranskassa |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Saksa |
| Palvelusvuodet | 1934–1944 |
| Komentajuudet |
LSSAH 1. Panssarirykmentin 13. raskas panssarivaunukomppania 1943–1944 101. raskaan SS-panssarivaunupataljoonan 2. komppania 1944 |
| Taistelut ja sodat | Toinen maailmansota |
| Sotilasarvo | SS-Hauptsturmführer |
| Kunniamerkit | Rautaristin ritariristi tammenlehvin ja miekoin |
Wittmanin sotahistoria muokkaa
Puola ja Ranska 1939-1940 muokkaa
Wittmann kuului 1. SS-divisioona Leibstandarte Adolf Hitleriin ja aloitti sodan SS-Unterscharführerin (alikersantin) arvoisena panssariauton johtajana Puolan sotaretkellä syksyllä 1939. Wittmann otti osaa myös Ranskan sotaretkeen keväällä 1940, ja seuraavan vuoden keväällä Kreikan valtaukseen, jossa sai 2. luokan Rautaristin.
Itärintama 1941-1944 muokkaa
Operaatio Barbarossan alussa hän toimi menestyksekkäästi Sturmgeschütz III -rynnäkkötykin johtajana, tuhoten lukuisia neuvostopanssareita, ja ansaitsi 1. luokan Rautaristin. Wittmann kävi upseerikoulun vuoden 1942 lopulla ja ylennettiin SS-Untersturmführeriksi (vänrikiksi) joulukuussa 1942. Vuoden 1943 alussa Wittmann siirtyi Leibstandarten 1. SS-panssarirykmentin 13. raskaaseen panssarivaunukomppaniaan, joka oli varustettu raskailla Tiger-panssarivaunuilla. Hän toimi komppaniassaan panssarivaunujoukkueen johtajana, ottaen osaa muun muassa Kurskin suurtaisteluun heinäkuussa 1943. Wittmann saavutti miehistöineen suurta menestystä taistelukentällä; vuoden 1944 tammikuussa hänet ylennettiin SS-Obersturmführeriksi (luutnantiksi) ja palkittiin Rautaristin ritariristillä, Wittmannin tuhottua 66 vihollisen vaunua. Hieman myöhemmin hän sai tammenlehvät Ritariristiinsä 88 tuhotun panssarin jälkeen.
.jpg)
Normandia 1944 muokkaa
Vuoden 1944 alkupuolella Leibstandarten Tiger-komppania lakkautettiin ja suuri osa komppanian miehistöstä, Wittmann mukaan lukien, siirtyi perustettavaan 101. raskaaseen SS-panssarivaunupataljoonaan, jossa hän toimi 2. komppanian päällikkönä. Wittmann otti pataljoonansa mukana osaa Normandian maihinnousurintaman taisteluihin kesällä 1944.
22. panssariprikaatin marssirivistön tuhoaminen yhdellä Tiger-vaunulla muokkaa
Hänen uransa huipentui 13. kesäkuuta 1944 Villers-Bocagen kylässä brittiläiseen 7. panssaridivisioonaan kuuluneen 22. panssariprikaatin marssirivistön tuhoamiseen. Wittmann hyökkäsi ainoastaan yhdellä vaunulla marssirivistön kimppuun, tuhoten 14 brittien taisteluvaunua, 15 miehistönkuljetusvaunua ja kaksi panssarintorjuntatykkiä 15 minuutissa. Tästä saavutuksesta hän sai ylennyksen SS-Hauptsturmführeriksi (kapteeniksi) ja miekat Ritariristiinsä.
Kaatuminen muokkaa
Viimeiseen taisteluunsa Wittmann lähti Cintheaux’n suunnalla Normandian rintamalla 8. elokuuta 1944. Wittmann otti osaa vastahyökkäykseen useampaa liittoutuneiden panssaridivisioonaa vastaan, tuhoten muutamia vihollisen vaunuja. Wittmann kuitenkin kaatui miehistöineen kun Sherman Firefly -panssari sai osuman Wittmannin vaunuun.[1] Osuma sytytti Wittmannin vaunun ammusvaraston ja seurannut räjähdys lennätti vaunun tornin irti. [2] Ennen tätä taistelua hän oli tuhonnut 138 panssaria, joten vaikka tarkkaa lukua ei tiedetäkään, lienee Wittmann, viimeinen taistelunsa mukaan lukien, tuhonnut hieman yli 140 panssarivaunua.
Lähteet muokkaa
- McCarthy Peter ja Syron Mike: Panssarisota - Saksan panssaridivisioonat toisessa maailmansodassa. (Panzerkrieg: A History of the German Tank Divisions in World War II, 2002.) Suomentanut liikanen Simo. Helsinki: Koala-Kustannus, 2012. ISBN 978-952-229-135-6.
Viitteet muokkaa
- ↑ Hart, Stephen A (2007). Sherman Firefly vs Tiger: Normandy 1944. Osprey Publishing. ISBN 1-84603-150-8.
- ↑ Panssarisota, koala-Kustannus 2012, sivu 225
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Michael Wittmann Wikimedia Commonsissa
