Metsäimarre

putkilokasvilaji

Metsäimarre (Gymnocarpium dryopteris) on pohjoisen pallonpuoliskon havu- ja lehtimetsävyöhykkeillä varsin yleinen pehmeälehtinen saniainen. Laji on tavanomainen koko Suomessa.

Metsäimarre
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Suomessa: Elinvoimainen

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Sanikkaiset Pteridophyta
Alakaari: Saniaiset Pteridophytina
Luokka: Polypodiopsida
Lahko: Polypodiales
Heimo: Loikkokasvit Cystopteridaceae
Suku: Pikkuimarteet Gymnocarpium
Laji: dryopteris
Kaksiosainen nimi

Gymnocarpium dryopteris
(L.) Newman

Synonyymit
  • Polypodium dryopteris L.
  • Dryopteris linnaeana C.Chr.
  • Lastrea dryopteris (L.) Bory
  • Thelypteris dryopteris (L.) Sloss.
Katso myös

  Metsäimarre Wikispeciesissä
  Metsäimarre Commonsissa

Ulkonäkö ja koko

muokkaa
 
Metsäimarteen itiöpesäkkeitä.

Metsäimarre kasvaa 10–30 cm korkeaksi. Kasvin maavarsi on pitkä ja hento, väriltään musta ja kiiltävä. Lehden ruoti on 2–3 kertaa lavan pituinen, kalju tai harvasuomuinen. Vaaleanvihreät lehdet ovat yksittäin, lehden lapa on kalju tai joskus harvaan nystykarvainen, pituuttaan leveämpi, kolmiomainen ja kahteen kertaan parilehdykkäinen. Kolmiomainen tyvilehdykkä on melkein lehden kärkiosan kokoinen. Pikkulehdykät ovat pitkulaisia ja pariosaisia tai parijakoisia. Itiöpesäkeryhmät ovat pyöreitä ja katesuomuttomia. Metsäimarteen itiöt kypsyvät Suomessa heinä-elokuussa.[2]

Metsäimarre voi risteytyä idänimarteen (G. continentale) kanssa.[2]

Levinneisyys

muokkaa

Metsäimarteen levinneisyysalue kattaa lähes koko Euroopan aivan läntisimpiä ja eteläisimpiä osia lukuun ottamatta. Esiintymisalue jatkuu läpi keskisen Venäjän Tyynellemerelle saakka. Pohjois-Amerikan puolella lajia tavataan Alaskasta Kanadan kautta Grönlantiin asti.[3] Suomessa metsäimarre on yleisimpiä saniaislajeja ja sitä tavataan koko maassa.[4]

Elinympäristö

muokkaa

Metsäimarre kasvaa kosteissa kangasmetsissä, lehdoissa, soistuneissa metsissä ja korvissa. Sitä tavataan myös kosteilla kallioilla ja louhikoissa.[2] Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat esimerkiksi mustikkatyyppiin kuuluvat tuoreet kankaat. Laji viihtyy hyvin varjoisissa paikoissa, missä monilla muilla kasveilla on kasvuvaikeuksia.[5] Metsäimarre ei sovi eläinten ravinnoksi, joten se säästyy kasvupaikoillaan villieläinten näykkimiseltä.[5]

Lähteet

muokkaa
  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet

muokkaa
  1. Christenhusz, M., Bento Elias, R., Dyer, R., Ivanenko, Y., Rouhan, G., Rumsey, F. & Väre, H.: Gymnocarpium dryopteris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.4.2021. (englanniksi)
  2. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 53.
  3. Den virtuella floran: Ekbräken (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 7.10.2011.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2011: Metsäimarteen levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 7.10.2011.
  5. a b Oulun kasvit 2005, s. 151.

Aiheesta muualla

muokkaa